Rahan menoa

Aamutupakalle mentäessä huomaa jäätyvänsä kiinni pehmustettuun penkkiin, enään ei paksu huppari riitä lämmittämään vaan pitää juosta takaisin sisään hakemaan takkia. - 1c: astetta herätti niinkin hyvin että alkaa miettimään että olenko edes omalla partsilla kun maisema on muuttunut.
Yhden yön aikana kaikki lehdet ovat päättäneet mennä nurmelle loikoilemaan ja maisema on muuttunut karuksi, tässäkohtaa alkaa päässä soimaan pmmp:n biisi jossa lauletaan ( routa raiskaa tämän maan) ja äkkiä sisään.. Ajatuksiin syöksyy vain yksi toteamus hyi hitto talvi.

En ole yhtään talvi ihmisiä mutta olen kuin olenkin selvinnyt siitä aina kunnialla!
Mieleeni tuli viime talvi joka kesti huimat 2 viikkoa mutta ne 2 viikkoa iski ankarasti poskipäihin.
Tepsuttelin aamun pikkutunneilla töihin ison mahani kanssa ja tuplasin isouteni järettömällä vaatekerrastolla. Viime talvena minua palveli iso, muhkea laskettelu takki jossa näytin aivan valaalta mutta silti kukaan ei tajunnut minun olevan raskaana jos näkivät minut se takki päällä :--D öh.

Neri syntyi maaliskuun 31pv ja aika siitä on lentänyt kuin siivillä! Kesä oli ja meni vai oliko edes?
Kerkesinkö edes näkemään kesää en muista, muistan vain että hetken kerkesin fiilistellä syksyä ja nyt talvi jahtaa ja yrittää vallata kaupungin. Mutta positiivisin mielin kohti tulevaa kevättä.

Ja niinkuin otsikko jo kertoo että rahan menoa koko talvi.. Ensin toppavaatteet ja sitten joulu ja uutenavuotenakin pitäisi tinat valavata ja kolikot räjäyttää kohti tähti taivasta.

Mulla oli alkuperänen tarkotus ostaa Nerille toppapuku mutta kun kerkesin hetkeksi pysähtyä miettimään niin päätin että eipäs ostetakkaan koska meillä on hyvä toppapuku ja Neri on viellä niin pieni ettei mielestäni tarvitse kuin yhden haalarin tälle talvelle. Ryömimisestä ei ole viellä tietoakaan joten en usko että hän tulee hirvesti tuolla ulkona "rymyämään" :--D Joten siis käytimme hyödyksemme äitiyspakkauksen haalarin jossa tuli tumput ja tossut myös.
Pipoja meillä on varmaan tusina erillaisia joilla saa piristettyä kokonaisuutta (pipoja en ole ostanut vaan olemme saaneet) ja tumppuja on 3 erillaiset ja alle välihaalareita myös 3kpl. Joten eiköhän näillä mennä tämän talvea ja ensi talvena voi sitten vähän enemmän jo panostaakkin kun likka on isompi.

Itselleni olisin voinut jättää talvivaatteet ostamatta kokonaan! Suututtaa kun vaatteet kaupoissa kallistuu ja kallistuu.. seppäläkin varmaan joutuu kohta konkkaan kokonaan. Inflaatio iskee.
Selailin alustavasti itselleni takkia netistä ja se sai aikaan vain syviä huokailuja halvimmillaan talvitakit olivat 40,00e jotka omistivat vain ohuen karvavuoren, mietin miten sellaiset rätit voivat edes omistaa nimen talvitakki? Talvitakki tässä iässä on asia joka palvelee varmasti jopa kolme kokonaista talvea ja miksei neljäkin joten miksei tälläiseen asiaan voisi sijoittaakkin enemmän?
Tottakai voi ja saakin sijoittaaa ihan hyvällä omalla tunnolla koska on tärkeää että me äiditkin pysymme lämpösinä ja terveinä.
Rakastuin moneen takkiin mutta ne olivat hintahaarukassa 60-100e ja omatuntoni sanoi ei kiitos ja otin suunnaksi kirpputorin.

Olin aivan varma että reissu olisi turha mutta ei suinkaan! Talveni pelastui, lompakko kiitti ja kumarsi ja kroppani huusi hyvästi pullero talvi! Päätin tänä talvena että ei laskettelu takkia että ehdottomasti joku parka takki mutta kuinkas kävikään?

Siinä se on! Mun talven pelastus 25,00e!

Ikinä ei tiedä joutuuko joulukuun alussa lukemaan iltalehden lööpeistä jopa +20c,
joten matkaani tarttui toinenkin takki, mikä tuuri että löysin kaksi takkia.
Tämä toinen takki on ohut takki syksyksi ja kevääksi josta tykkään myös ja joka näyttää paremmalta päällä kuin kuvassa niinkuin kuvasta näkyy niin muistuttaa enemmänkin jätesäkkiä kuin takkia mutta
tämä siis vain 5,00e

Tässä kohtaa olin kuluttanut 30,00e talveen ja otin suunnaksi hm:n ja seppälän ja kävin vilkaisemassa (ilman minkäänlaisia odotuksia) kenkiä talveksi. Yhdet minulla jo on mutta halusin jotkut vähän siistimmät kengät ja nekin löytyi ja niillä oli kaverina ale lappu, itkin hunajaa. Ja revin kengät hyllystä mukaani ja kassalla nappasin viellä kaksi paketttia ALE sukkia mukaan ja juoksin pomppien ulos kaupasta tyytyväinen hymy korvillani :--D  Kengille jäi siis hintaa 27,00e.

Näillä mennään eikä meinata! Kiitokset TAAS kylhullun kirpputorille.

2 plus 8 olutta

Perjantain lenkin ja rauhaisan saunan jälkeen on hyvä havahtua lauantaina piippaavaan puhelimeen.. Tän piippauksen jälkeen voi todeta että sinne meni se rauhaisa kinkkupiirakan leipomis päivä. Sisko laittaa viestiä lähtään parille ja kellon lähestyessä puoltayötä olemme siirtyneet vesilaseihin ja keskittyneet tanssimaan oikein olan takaa. Mulle tuli,pahaolo ja koti ikävä siinä puol 12 aikaa mutta siskoni takia kasasin itseni ja suostuin lähtä amarilloon katsomaan meininkiä. Tarkoitus oli pitää sisko ilta ja nauttia, tällä erää limaset ärsyttävät miehet jotka yritti pureutua aivoon saivat olla rauhassa sanomisiltani ja sitten alkoi sinna ihmemaassa loppu ilta ja kotia :--) Ilta oli todella kiva ja vaikka kuinka yritin kiskoa vettä ja viellä kahviakin illalla löydän itseni nyt sohvan nurkasta voivottelemassa vielläkin itselleni.. Sain sentään imuroitua ja pestyä lattiat, enään mua odottaa tuolla viikonlopun tiskit ja reissu kaupoille äidinkanssa. Chill.. Ja tähän väliin (seminaari mieslaulajien taina). Ja kiitos kummarrus ja ylistys Jesselle eilisestä kun auttoi mut läpi vapisevan päivän. Kaks viimisintä kirjotusta on kirjotettu puhelimella ja naureskelin eilen mun vallattomille kirjotusvirheille ----> ensijaksossa selviää saiko Sinna kinkkupiirakan uuniin, kauanko pyykit olivat märkinä pesukoneessa odottaen kuivumaaan laittajaansa ja mitä kaupasta tarvittiinkaan. P.s kiiltokuvia TÄNÄÄN

in love

Eilen lenkkimietteiden aiheeksi otin rakkauden, seurustelun sen aloittamisen ja kaiken muun siihen liittyvän. Matti Nykästä lainatakseni, rakkaus on kuin lankakerä alkaa ja loppuu joskus mutta joissais tilanteissa sen voi kääriä takaisin rullalle. Rakkaus on niitä elämän kipeimpiä asioita jotka on tapetilla joka nurkan takana. Rakkaus on asia joka saa fatserin menestymään ja joka tarjoaa lampille hyvät resurssit tehdä nessuista extra softeja. Ajatus rakkaudesta puistuttaa näin miljoona kertaa petettynä. Olen vahvasti sitä mieltä että rakkaus sana pitäisi poistaa käytöstä niinkuin viski koska sitä ei enään ole? Mitä rakkaus on? Kaiken se kestää kaiken se antaa kaiken se jaksaa? Jos rakkaus on todella tuota voin omasta puolestani sanoa vilpittömän sinisin silmin että olen rakastanut. Se miten tämä rakkautesi kohde musertaa sut ja syö sun sisuskalut hitaasti mutta varmasti, olet antanut itsestäsi kaiken ja viellä hän kehtaa raiskata itsetuntosi, vaikuttaa jokaisen ajatukseesi ja tekoosi. Se jää kiinni niinkuin kummitus, joudut lenkki reitin valitsemaan tarkoin koska et halua että tahti hiipuu kun jäät miettimään miten saat sen puiston penkin syttymään jossa niin rakastuitte. En väitä etteikö olisi pariskuntia jotka jaksaisivat toisiaan katsella sinne hautakivelle asti mutta väitän että nykymaailma on turmellut sen kauniin asian. Ihmiset on itsekeskeisempiä ja huutaa oman "onnellisuuden" perään. Tapaillaan, ihastutaan, rakastutaan ja ollaan onnellisia kunnes sisälle kasvaakin tyhjiö ihan yks kaks ja kuinka tämän tyhjiön kokeva ihminen meneekin ja olettaa ratkaisun löytyvän naapurin hameen alta ja sen jälkeen the end.. Ja vuosien eroprosessi alkakoon..!! Toisen ihmisen tyhjiö on täynä kaikkea uutta ja jännittävää ja toisen tyhjiö kasvaa ja kasvaa kunnes huomaa pian olevansa TYHJÄÄ täynä. Ja milloin sitä pystyy antamaan tilaa uudelle? Korvaako uudella tyhjiön vai ottaako uuden vain helpottaakseen oman suunnan löytämistä? Viha, suru, iloisuus jne ovat tunteita, ja ihmiset jaksavat hokea että sitten olet päässyt yli kun et tunne mitään? Miten niin en mitään..enkö ole päässyt yli? Kun ärsyynnyn vielläkin siitä kun takkia ei voi laittaa naulakkoon? Sekin on tunne.. Toivon vain että musta joku päivä tulisi viisaampi näissä asioissa ja pystyisin näkemään asian pumpulinpehmoisin mielin.

Kyökki

Aamupäivän touhujen jälkeen otin kameran käteen ja kuvasin keittiötäni teille miltä se näyttää nyt!

Ilman että olisin järjestänyt sen kamera ystävälliseen kuntoon, verhot repsottaa ja altaasta huomaa että vasta suunnittelen ruoan laittoa, aamupallekkin tajusin vasta pysähtyä kun heikko olo alko vaivaamaan.

Keittiössäni tehdään ruokaa, kirjoitetaan blogia kahvin ääressä, kuivatellaan pyykkiä, pestään pinttyneitä kahvikuppeja jotka ovat lojuneet parvekkeella tai olohuoneessa puolet viikosta, juorutaan ystävienkanssa ja kuunnellaan radion "hitti" biisejä.

                                   

Pääni on täynä ideito keittiöön jotka odottavat ihmettä lompakolleni mutta kaikki ajallaan ensin on laitettava kuitenkin kauheesti meidän makkaria mutta viihdyn keittiössäni näinkin! :--)

Hankala minä

Ikävöin keskustan jouluvaloja eilen kun riensin kotiin tihkusadetta pakoon. Ajatuksiani keräilin hämmentävien musiikki kappaleiden seasta ja mietin ensimmäiseksi tätä blogia mutta turhauduin koska en halua kirjottaa tänne asioita niiden oikeilla nimillä.

Tänä aamuna etsin ja kehittelin itselleni piilopaikkaa.. piiloa jossa saisin märehtiä ypöyksin hiljaisuudessani. Kylpy ammeeni oli liian kova ja kylmä.. sängyn alle en mahtunut ja kaapeissa ei ole enään tilaa edes pikkusormelle joten tajusin että mun on kohdattava asia ja tulla selittämään siitä jotain että tajuaisin itsekkin miten toimia.

Jotain hyvää tapahtui.. ja mä juoksen sitä hyvää karkuun.. tai ainakin yritin.
Juha oli hyvin huolissaan kun en ole maininnut häntä blogissani ( Juha = Hauskin ystäväni ikinä)
ja lupasin seuraavassa postauksessani mainitakkin ja tähänhän se sitten sopiikin..
Juttelin eilen illalla Juhalle tästä asiasta ja se vaan nauro mun hankaluudelle, siinä on ihminen joka tuntee mut mutta ei aina jaksa ymmärtää.

Kokosin kasan neuvoja yhteen ja otin niistä vaarin.. annan ajan ja tilan vallata elämäni ja otan lukot pois ovista ja ikkunoista.. annan kaiken hyvän ja huonon tulla vaan ja turvaudun tuttuun ja turvalliseen kahvinkeittimeeni kun pahapaikka iskee..

En voi elää elämääni varoen ja säälien itseäni. En voi roikkua menneisyydessäni ja rakentaa seiniä sen varaan. Joskus on päästettävä irti ja juostava vielläkun jalat kantaa joten päätin kuin päätinkin alottaa uuden vuoden jo lokakuun lopussa. Kerrankin olen itsekäs ja otan varaslähdön ja riennän päin uutta ennen muita ja noukin parhaat asiat päältä.

Sinna ja Neri ensin muut perässä, ystäväni ovat mulle myös kaikki kaikessa ja jos joku ei ymmärrä että tarvin hetkiä tilaa ja ymmärrystä hankaluudelleni niin sitten se ei sovi mun pirtaan.

Kun äiti on väsynyt

Olen ollut viimeaikoina todella väsynyt joka johtuneen varmaan Nerin hampaiden tulosta..
Koitan käydä ajoissa nukkumaan mutta kun menen sänkyyn pyörin ja mietin kaikkea mahdollista mitä ei ehdi päivän aikana mietiskellä. Ja on vaikea saada unta kun mietin että herääkö tyttö pian kiukkuamaan hampaitaan.. Neri on alkanut heräilemään aikaisin siis olemme hyvästelleet myöhäiset aamut, tilalla on niin ihanat aikaiset aamut. Mitä, vastahan minä nukahdin?

Yritän ottaa päikkäreitä samoihin aikoihin kuin Neri mutta kun menen sänkyyn hoen vain itselleni "nukahda nopeasti, nopeasti nyt niin ehdit nukkua" ja Neri jo herääkin.. Se taas niistä päikkäreistä..
Ja kun Jesse on ollut tytönkanssa olkkarissa ja minä olen koittanut pienentää silmäpussejani makkarissa niin ei siitäkään tule mitään, ei niin mitään. Tyttö juttelee olkkarissa ja kuuntelen vain hänen jorinoitaan ja kävelen kuin haamu kahvin keittimelle.. väsymys alkaa tuntumaan lihaksissa..
Jalka ei meinaa nousta ja koko kehoni vetää itseään alaspäin.. suutun herkästi kädestäni tippuvalle tiskiharjalle tai jollekkin muulle..

Eräspäivä mua ihan hirveeesti huvitti tän facebookin äityleitten eräs päivitys jossa luki tyyliin näin
= Hei te äidit olen yhden lapsen äiti ja kysyn teiltä kuinka saatte päivänne kulumaan lastenkanssa kun itse en meinaa saada mitenkään?

MITÄ? Onko jollain tosiaan noin paljon turhaa aikaa että pitää kysyä apua sen kuluttamiseen?
Mulle se aika tänne vaan! Mulla on kyllä käyttöä ajalle! (kelläpä ei)

Vauvan hoitoa senkanssa seurustelua leikkiä puuhastelua nukutusta syöttöjä pesuja!
Ruoanlaittoa siivousta.. siivous ei lopu koskaan ei ikinä ei milloinkaan. Aina löytyy jokin kaappi joka vaatii järjestelyä tai muuta.. Tässä katson kello se on 18:40 Joten tämä äiti jolla ei ole aikaa lähtee taistelutantereelle ---> Ilta kylpy, väsyneet yökkärin pukemis hetket ja puuron ohjailut vauvan suuhun ja nukuttelemaan!

Tässä tulee Vielä kasapäin suurenmoisen suloisia pikku mallistani jolla on yllään löytö!
Löytö tosiaan! Olen selannut kaikki fb kirpparit ja muut että olisin löytänyt tuon paidan ok hintaan mutta turhaan... Löysin tämän ihanuuden kuitenkin niinkin hassusta paikasta kuin oma kaappi!
Muutama kuukausi sitten isäni kihlattu toi meille 2 laatikollista vähän isompia vaatteita ja muistan kuinka kiireessä kävin ne nopeasti läpi ennen kauppa reissua. Ja eilen muistin laatikoissa olleen talvisempia pipoja ja sitten löysin tämän paidan myös! Aivan ihana yllätys väsyneeseen arkeen!

Pirteämpää viikonalkua kaikille toivoo Sinna & Neri <3

Petteri punakuono ja muut joulu stressit

Apua! Tätä mä oon kironnu viimiset parikuukautta.. Joulu oi se niin ihana joulu!

Joulu nimeltään harjotus joulu! Neri on jouluna 9kk :-o! Apua miten vanha jo silloin!

Niinkuin me kaikki myös minä haluan antaaa Neidille täydellisen joulun vaikka onkin vasta niin pieni! Aijon hommata joulukuusen ja pieniä joulukoristeita! Tarkotus olisi löytää halvalla myös punertavat jouluverhot! Jesse ei ressaa päin vastoin, tuntuu kun painais koko joulun ihan villasella!
Hokee: Se on VAAN joulu. Mikä vaan joulu? Mulla ei ole ikinä lapsena ollut vaan joulua!
Eikä tule olemaan minunkaan lapsellani!

Ikinä en ole kotonani tehnyt jouluruokia mutta tänä jouluna olisi tarkoitus!
Haaveenani olisi että olisimme Nerinkanssa äidilläni tuollain 24pv ja Jesse olisi meidänkanssa tässä mun luona 25pv. Mutta niinkuin oon itselleni yrittänny jankata ja lievittää stressiä että tämä on vain harjotus joulu! Eli ei haittaa jos pallot puuttuvat kuusesta tai että kinkku palaa poroksi uuniin!

Pipareita! Piparkakkutalo! Jouluvaloja! Kynttilöitä! Joulukukkia niin että tuoksuu! Ja rauhallista yhdessä oloa!

Mutta mitä 9kk tytölle lahjaksi? Kun katson tyttöäni juuri nyt hän syö rapisevaa pehmokirjaa, naureskelee sille ja juttelee. Voiko olla parempaa kun rapiseva pehmokirja?
Ehkä paketoin sen johonkin viellä rapisevampaan paperiin :--D

Ei vaan tässä olisi listaa mitä olen suunnitellut näin alustavasti

                            Tämä keinuheppa olisi tarkoitus löytää käytettynä

Pitäähän joka vauvalla olla muutama klassikko lelu

Kumi ankat/ kylpy ankat! Neri rakastaa polskimista isossa ammeessa joten nämä on pakko saada ja voi ottaa saunaleluiksikin mukaan!

Tämän pöllön löysin e baysta ja en ole varma onko tämä tulossa minulle vai Nerille :--D rakastuin aivan valtavasti tähän!

Tälläiset olisi tarkoitus pukinkonttiin saada :--)

Minä minä minä eikä kukaan muu

Tässä postauksessa pääsette tekemään pienen kurkkauksen minuun.. siispä 11 faktaa minusta kuvien kera.

1. Napostelen yöllä jos herään lämmittämään Nerille maitoa ja ainakin viellä en ole turvonnut pulla taikinaksi.

2. En ole pieni mutta olen erittäin pippurinen! 173cm ja 61kg

3. Fetajuusto ja Kermavaahto uppoaa tilanteessa kuin tilanteessa, rakastan niitä

4. VIHAAN sinistä väriä sisustuksessa

5. Juon 8-10 kuppia kahvia päivässä ja poltan tupakkaa liikaa!

6. En lue kirjoja koska en pysty keskittymään niihin.. haluaisin kyllä lukea mutta on turhaa lukea 5 sivua ja miettiä että mitä siinä oikein lukikaan

7. Suomalaiset saippuasarjat ja lämpöinen sohvan nurkka on parasta

8. Karkit ovat pahoja

9. Ostan vaatteeni suurimmaksi osaksi kirppareilta

10. Tykkään valokuvauksesta mutta musta on tullut laiska kamerankanssa

11.Mielestäni itsesäälissä pitää välillä rypeä ja kaulahuiveja ei voi olla liikaa

Viikonlopun tuohtumusta

Tosiaan meillä piti olla lauantaina reissu lahteen jota oltiin suunniteltu kaksi kuukautta ainakin..
Piti mennä Jessen siskolle, Jessenkanssa ja ottaa pientä humppaa!
Neri oltiin suunniteltu äidilleni hoitoon ja äitini tulikin Nerin hakemaan klo 14 hujakoilla.

Lahteen oltiin lähdössä puol 16 aikoihin ja sitä ennen soitin äidilleni ja tarkistin miten heillä menee ja ilokseni sain kuulla että Neri oli käynyt kiltisti päikkäreille ja nukkuu niitä edelleen.

Oltiin Kausalan kohdalla menossa kun äitini soitti ja sanoi että likka huutaa ja ikävöi mua.. niin piti kääntyä takaisin vaikka pyysin että olisivat viellä seurailleet tilannetta.. mutta turhaan.
Eihän sille mitään mahtanut joten menin noutaman pikku tyttöäni ja siinä siskoni ehdotti jos lähtisin käymään jossain sitten ku Neri on käynyt yöpuvulle ja että siskoni tulisi kotiini vahtimaan Nerin unta. Niin tehtiin!

Turhauduin suuresti kun kauan suunniteltu reissu meni penkin alle ja avasin salaisen arkkuni äidilleni... olin liian ilkeä. Asia on kuitenkin sovittu mutta pitäs mun kyllä opetella laskemaan kymmeneen ennen paskamyrskyn järjestämistä.. Ja onneksi kuitenkin Jesse meni hänen siskonsa luokse ja he pääsivät viettämään iltaa ettei suunnitelmat mennyt kokonaan reisille.

Olen vaan niin äkkipikainen ja kun suutun niin se laantuu vasta 10 tupakan ja 10 pahan sanan jälkeen..

Mutta niinkuin sanoin kävin sitten ystäväni kanssa tuossa tientoisella puolella sijaitsevassa pubissa ja toisessakin ja oli oikein kiva ilta! Mutta en kyllä olisi minnekkään lähtenyt ellen olisi kerennyt maistamaan oluita ja päässyt fiilikseen.

En nykyisin tykkää käydä tuolla humppaamassa oikeastaan ollenkaan.. siitä kärsii monta päivää rapulaa, ja otsasaa on huonon äidin leima!
Ulkona ollessani selässäni tuntui pistävä katse.. otin kaikkien ihmisten pienetkin vihajailut itseeeni ja oletin heidän heti arvostelevan minua äitinä vaikka ne vaan kysyi " kenenkanssa lapsesi on?"

Ei äitiys ole minulle suorittamista mutta se on sitä kun pitää pistää itsensä syrjään ja lapsi AINA etusijalle! Ja tällä yritän jotenkin fiksusti selventää sitä kun tässä on ollut kaikenlaisia niin sanottuja omia vastoin käymisiä jotka ovat pitäneet tunkaista laatikkoon ja kaappiin joita ei ole "saanut" märehti vaan pitää mennä hymyssä suin eteenpäin ja olla reipas ja antaa joka päivä itsestään 100%.

Se välillä leviää käsiin (se laatikko) sieltä pursuaa ikävät asiat eikä kansi meinaa mennä enään kiinni ja kaapinkin ovi alkaa repsottaa. Ehkä sitä on jotenkin helpompi heittää ylimääräiset jonkun toisen niskaan ja suuttua olemattomista asioista..

Luulen että kaikki äidit ovat jossain vaiheessa väsyneitä ja haluaisivat loikoilla vain höyhensaarilla yhden kokonaisen päivän ja sen haluan sanoa että älkää ikinä pitäkö ihmisten auttavaa kättä itsestään selvyytenä vaan olkaa kiitollisia niistä miehenne keittämistä kahveista ja sanokaa se!
Voi tulla päivä kun hän ei niitä enään keitäkkään.

Kuvassa vasemmalla minä ja oikealla siskoni ja kuva otettu hänen rippijuhlistaan eli n. 10 vuotta sitten ja tämä kuva on löytänyt paikkansa jääkaappiniovesta :---)

-50%

Sain sähköpostia Hm:ltä tossa yks päivä ja siinä ilmoitettiin että lasten vaatteita oli paljon -50%.

Kipitin Nerin vaatekaapille ja totesin että tarvitsemme kyllä koon 74 vaatteita.

Nerin vaatteita olen uutena ostanut todella vähän ja tämä luku mahtuu kolmeen käteen mutta nyt ajattelin kuitenkin tilata kun suht halvalla sain!

Tässä siis vaatteita joita tilasin meidän neidille :-)

Näille tuli hintaa 32e ja tämän rahan vein neidin säästöpossusta! Nerillä on siis oma tili ja täällä kotona oma kolikko purkki! Oon alkanu käyttämään käteistä eli nostan rahaa aina tietyn verran viikossa niin näen miten paljon sitä todellisuudessa menee. Mulle ei sovi ollenkaan kortin käyttö koska jotenkin rahat vain katoaa tililtä mutta kun nostan käteistä niin tuntuu että rahaa jää muuhunkin! Ja aina kauppareissujen jälkeen tyhjennän lompakkoni kolikoista ja laitan Nerin purkkiin ja sinne kertyy yllättävän nopeasti hyviä summia!

Tilauksestani puuttui kahdet trikoo housut ja yksi asu, ne tulevat sitten myöhemmin ilmeisesti.

Mutta näistä olin todella tyytyväinen. Ja jos paidat ja housut luokitellaan erillisiksi vaatekappaleiksi niin yhdelle vaatteelle tuli hintaa n: 4,60e tämä on silmääni mielyttävä hintalappu lastenvaatteista ja varsinkin kun tälle yriykselle näiden tekeminen on tullut maksamaan sen parikymmentä hassua senttiä. Onko muilla lastenvaate sivuilla hyviä tarjouksia? Saa linkata 

Monienko äitien pelastus?

Miten tulisinkaan toimeen ilman ponnareita, pinnejä, klipsuja, kuminauhoja ja mitä milloinkin satun löytämään! Tänään löytyi eripari ponnarit ja pipo!
Jesseki kysyi ivaillen että onko mulla bad hair day? Vai miksikö pipo päässä :--D no eikös se ole avain selvää..
On vain nykypäivänä niin ihanan helppoa ja turvallista ratkaista lookki näin kun käy kaupassa pyörähtämässä tai asioilla.. bb-voidetta ja puuteria naamaan, sipaus ripsaria ja menoksi-->

Välillä jos sovin kahvi treffit kaverinkanssa tykkään suunnitella kauan mitä pukisin ja mitä hiuksilleni teen! Mutta tälläinen naisellinen tapa tapahtuu harvoin, liian harvoin.

Välillä ahistaa ja itkettää että tällänenkö musta nyt sitten tuli. Harmaa kotiäiti jolla on enemmän kangasta yllään kun muslimeilla. Löytyy villasukat, pipot, gollarit ja xxxl hupparit!
No mutta kun se on niin ihanan helppoa ja mukavaa! Ja kuka mua kerkee noilla kauppareissuilla tuijottamaan :--D

Nojoo tänään tosiaan yksi mummo kävi juttelemaan mulle jauhelihalaarin luona! Ehkä näytin tarpeeksi reippaalta ja kunnolliselta nuorelta naiselta pipoineni ja huppareineni että hän uskaltautui kanssani keskustelemaan jauhelihojen laadusta..

Syksyn kunniaksi heitin hiukseni punaiseksi! On ainakin jokin asia joka piristää olemustani !
Maanantai ei niin easy day!

Yläaste

Muistelin eilen nukkumaan käydessäni yläaste aikoja ja sitä kuinka hektistä kaikki oli.
Yläaste oli kuin taistelutanner. Kuudennella luokalla olin helvetin huolissani siitä että joutuisin eskolanmäen yläasteelle koska se kuului asuin-alueeseeni. Muistan kuinka rukoilin itku silmässä joka ilta ylemmältä taholta että pääsisin kouvolan yhteiskouluun. Eskolanmäen koulussa oli kunnnon mopotukset tuleville seiskaluokkalaisille, sellanen kunnon nöyryytys ja tervetuloa!

Yläaste on yhteisö jossa kaikille oppilaille jaetaan suojakuplat ensimmäisenä koulupäivänä ja potkaistaan perseelle good luck! Jokainen oli yksin tällä taistelurintamalla ja joka päivä oli selviytymistä ja oman kuplansa pitämistä kunnossa.

Piti olla joku tai jotain että pärjäsi ja lunasti paikkansa yhteiskunnassa, piti tehdä oikein ja väärin.. ja niin monta kertaa. Piti tehdä muille selväksi se että mun kuplaan ei kajota.

7 luokka oli aikaa jona piti tämä kaikille todistaa ja piti löytää se paikka. Itselläni se sujui kuin sujuikin hyvin ja sain käydä 8 ja 9 luokan omassa rauhassani ilman pelkoa siitä että kuplalleni tapahtuisi mitään mutta sitten oli näitä ihmisiä joita joutui sivusta katsomaan kun heidän kuplansa puhkaistiin jo melkein ensimmäisenä koulupäivänä.
Ja kuinka nämä joilla oli ne vahvimmat kuplat hyökkäsivät näiden kimppuun..
Harvoille jaettiin uusia kuplia, jos kerran olit tämän menettänyt olisi ollut järkyttävän suuri työ saada tämä takaisin.

Myös oli näitä ryhmiä jotka spreijasivat kuplansa samalla värillä kuin seinät ettei heitä löydettäisi tai huomattaisi jotta saisivat olla rauhassa.

Koulussamme oli tiettyjä rituaaleja muitten nöyryyttämiseksi.. abit sai tehdä abi videon jossa pilkattiin tiettyjä oppilaita ja tukioppilaat pitivät "hauskoja" päiviä jossa huonotuuriset oppilaat saivat osansa.. Jouduit sitten upottamaan naamasi vesiämpäriin saadaksesi sieltä omenan pois tai jouduin syömään munkkia kuin porsas naamasi täynä sokeria ja kädet sidottuina seläntaakse ja mitä viellä.. niin nopeasti kuin pystyt..

Yläaste on aikaa jolloin etsii sitä omaa identiteettiään..
aikaa jolloin kasvu tapahtuu nopeammin kun ehtii ajatella.. Nuoret ovat niin pieniä ja niin epävarmoja omassa kuplassaan! Piti käyttäytyä, pukeutua, puhua ja syödä niinkuin muut.

Ensimmäisestä luokasta selviydyttyäni tosiaan sain olla ihan mitä itse halusin.. Sain valita ystäväni niinkuin halusin ja olin jollain ilveellä ehkä hankkinut jopa pientä "arvostusta". Pääsin luottamusoppilaaksi ja viihdyin pestin parissa. Arvosanani eivät hiponeet taivaita mutta pärjäsin.

Luokallani oli poika joka oli todella fiksu, sai hyviä arvosanoja ja toimi koulun tiellä niinkuin kuuluukin eli opiskeli. Mutta poika ei saanut suutaan auki ensimmäisenä koulupäivä ja hänet otettiin maalitauluksi. Häntä kiusattiin hieman ja kartattiin.. Mutta poika oli niin hiljainen ettei reagoinnut kiusaamiseen mitenkään ja hänet jätettiin todella nopeasti rauhaan ja todellakin annettiin olla rauhassa. Siispä yksin kolme vuotta. Viimeksi kuulin tästä pojasta n. puolivuotta sitten ja kuulemani ei ollut iloista. Poika oli päättänyt jättäää meidät muutkin yksin.

Miten sitä voi valmistautu siihen että oma lapsi aloittaa tämän taistelun, selviääkö oman lapsen kupla ja jaksaako hän enään edes yrittää näiden kolmen vuoden jälkeen jos ei löytänytkään paikkaansa...
Pilkattasiinko häntä ja nöryytettäisiinkö?
On varhaista murehtia tälläisiä asioita mutta kuinka ihanaa olisi jos kaikki meidät hyväksyttäisiin sellaisina kuin olemme.

Tuli ihan sellanen true mama feeling -Sinna

Perjantai aamupäivä ja kaks n parikymppistä kärrää syksyistä tietä pitkin pientä nyyttiä neuvolaan.
Niin meillä oli tänään siis puolvuotis neuvola ja mä stressasin sitä ihan turhaan..
Olin aivan satavarma että Neri vierastais neuvola tätiä mutta ei! :-o Likka avasi suunsa reippaasti juttelua varten ja oli kuin kotonaan, kyllä sai äiti olla ylpeä! Rokotteita saatiin kaksi ja tottakai piikistä tuli pieni paha mieli (meilläpäin pahis mieli) 

Jotenkin sitä vaan aina pelkää mennä sinne neuvolaan kun niin herkästi tuntuu niiden tätien mielestä olevan joku vinossa ja sitten seurantaan..
"Ai tyttönne ei siis ole viellä juonut vettä nokka mukista? Pitäisiköhän tässä siisrtyä fysioon ja painotarkkailuun" :--D Turhaan mä oon aina stressannu mutta kyllä sitä väkisin vaan jännittää että onko tästä äitiydestä suoriuduttu kunnialla ja olenko hyvä äiti tai edes tarpeeksi hyvä!

Meille vanhemmille pitäisi olla oma kiiltokuva purkki siellä ja ainakun me vanhemmat olemme toimineet hyvin ja selvinneet ilman kyyneliä reissusta niin saisimme palkinnoksi sen kiiltokuvan, purkan tai tikkarin. En tiedä mistä moinen neuvola stressi kumpuaa mutta eihän sitä kukaan halua kuulla että lapsi kasvaa alakäyrillä tai että jotain poikkeavaa löytyy!

Tänään neuvolan täti kuitenkin kehui Neriä oikein esimerkki vauvaksi (Y) Kasvaa niin oikeilla käyrillä ja on niin pirteän oloinen yms yms.

Tänään siis oltiinkin jo mitoissa

7,515kg
67,5cm
pipo 42,8

Missä mun 3kg painava vauva on? :--(

Kotimatkalla pysähdyttiin sinuhen tehtaan myymälään ja mä niin karvaasti petyin...!
Ei kerma viinereitä?? Mikä se sellanen tehtaan myymälä on!? En välitä makeasta oikein missään muodossa mutta ne olisivat maistuneet näin perjantaina kahvinkanssa. Päädyin ostamaan siis vain sämpylöitä, riisipiirakoita ja tietty vähän herkkuaki eli munkki rinkeleitä.
Jessenkin ilme oli kuin pahemmankerran pettyneellä pikku lapsella kun ilmoitin että viinereitä ei ollut tais siis juuri niitä :-D mutta toivuimme tästä suht nopeasti, emmekä pilanneet päiväämme moisella!

Niinku otsikko kertoo että tuli kyllä niin sellanen true mama feeling kun olin siinä pikku putiikissa vähän leipää ostamassa,.. Pari vuotta kun selaisi taaksepäin olisin töissä tuohon aikaa ja miettisin että minne sitä menisi juhlimaan illalla ja mitä pukisi päälle! Nyt kotiin tullessani mietin että äkkiä nää farkut pois ja mukavinta päälle mitä löytyy! Oi voi.. ihan hassua.

Hakusessa lisää luettavaa!

Nyt linkkiä blogeistanne haluan lisää lukemista :-)
Ei kiinnosta kalliit lasteen vaatteet vaan halvat sisustus vinkit ja tekstejä ajatuksista olisi hauska lukea! Tietysti toivon että sinulla olisi lapsi mutta ei pakollinen!

Ja tottakai voi olla muitakin en rajaa mitään tiettyjä pois joten kaikkea saa ehdottaa.

ORKKU prkl bongattu partsilta