Aika lisää

Olen pitänyt tietoisen tauon kirjoittamisesta.. Menneisyys on kolkuttanut oveani viime aikoina ja mun on pitänyt käsitellä ja ajatella sitä. Se on jollain tapaan jättänyt muhun niin syviä haavoja että niiden parsimiseen menee aikaa. 9kk olen ollut äiti ja olen huomannut että ei ole ollut aikaa käsitellä omia tunteitaan, ei ole ollut aikaa miettiä itseään. Itsekkäästi otin enemmän omaa aikaa kun normaalisti ja kuvittelin kliseisesti että likkojen kanssa ulkona käynti jotenkin kompensois mun ajattelua mutta ei, päin vastoin.. Tuli otettua ehkä hieman takapakkia ja huomasin että tää on se juttu, mun juttu on keskittyä jokaiseen hiljaiseen hetkeen, tuijotella ikkunasta ulos ja nauttia hiljaisuudesta.
Mun juttu on ajattelu ja miettiminen ja jos en sitä tee menen tukkoon.

Väsymys, stressi vai mikä? Jätän tavaroita mitä ihmeellisempiin paikkoihin, lompakko jäi kassalle ja yks kaks herättyäni aamulla en enään muistanut puhelimeni salasanaa jonka näpytän päivässä sen sata kertaa.. Pitäiskö nukkua enemmän vai enemmän rauhoittua ja olla olematta.

Joulun jälkeen on hyvä pysähtyä ja hemmotella itseään! Mä REPÄSEN ja käytän itsekeskeisesti rahaa itseeni ja menen kampaajalle ja matkahuollosta tuli juuri teksrari että mun piilarit ovat saapuneet!
Toivottavasti saisin uuden alun tähän blogihommaankin joskus ja mieluiten nopeasti.

 Lopuksi viellä Neri esittelee teille yhden mun lemppari kirppari löydöistä! Kaksi Finlaysonin tyynyä yht 10e :---)

Mielipide julki

Hiljaiseksi saa jopa minut näillä nykypäivän uutisilla, olo on tyhjä ja järki lopettaa raksuttamasta ja jouduin käymään lääkärissä laitattamassa leukaluut takaisin sinne minne ne kuuluu..(no mutta melkein). Missä ovat ajat ja niin ihanan selkeät sävelet kaikesta? Mulla ei ollu homoliittoja vastaan mitään mutta haistoin jo kaukaa mitä siitä seuraisi.. Vaaditaan lisää? Aletaan hakemaan jokaiselle "ihmis tyypille" omaa oikeutta tehdä mitä haluaa.. Sukupuoli x? Uutisissa luki näin.. Sukupuoli x tarkoittaa ihmistä joka ei koe tai ei HALUA kokevansa itseään naisena tai miehenä.. Surulliseksi vetää kun puhutaan vauvoista jotka syntyvät kahdet värkit jalkovälissä ja mietitään että jätettäisiinkö hänet sellaiseksi ja annettaisiin pohtia kokonainen lapsuus asiaa; mikä mä olen? Kuinka sekaisin sitä itse olisi jos heräisi aamulla ja tajuaisi olevansa jotain muuta kuin mies tai nainen ja millä perusteella tekee toisen ihmisen lapsuudesta niin rankan. Ymmärrän toki puhumisen ihmisen vapaudesta valita itse ja vauvahan ei siihen pysty.. Mutta mutta ja mutta.. En edes pysty ajattelemaan.. Putin seilaa sotalaivallaan suomenlahdella ja me mietimme täällä vain ihmisoikeuksia.. Lapsilisistä 10% lähti minne? Kreikkaanko :'D Nuori äiti jolla ei ole koulutusta joutuu sydänsyrjällään miettimään tulevatko lukukausi maksut voimaan, miten maksan lapseni opiskelut ja mitä täällä tapahtuu? Homot marssivat sateenkaari viirit kädessään ja kivittivät ikkunoita.. Kuka marssii lapsilisien takia? Mikä on tärkeämpää? Voiko näitä asioita edes verrata? Joku Matti Meikäläinen oli kirjoittanut tekstin että,insestien pitäisi päästä naimisiin myös? Ja puhui adoptiosta.. Rakastaa veljeään ja he ovat onnellisessa parisuhteessa keskenään? Enään en ihmettele sitä,miten Päivi Räsänen on niin sekaisin.. Pommitetaan älyttömyydellä.. Näitten asioiden varjolla en osaa ajatella selkeästi.. Sisällä lojuu tyhjyys ja hiljaisuus ja päässä soi mitä vittua. Hyvää maanantaita kaikille ja muistakaa ajatukset ovat omiani ei oikeita eikä vääriä vain ja ainoastaan omiani..

Kroppa ja omapää

Vanhuus ei tuu yksin.. mitä mä selitän, mähän oon nuori ja vetree!

Viellä parivuotta sitten suklaa uppos muhun ja kaikki joulut viihdyin paremmin keittiössä suklaa kulhojen äärellä ja perhe sai kyllä jäädä omaan arvoosa.. taskut oli täynä gheisha, fazerin dumplen ja pätkiksen papereita ja suklaan osalta joulu jatkui aina helmikuunloppupuolelle!

Mutta mikä tuli? Nyt löydän itseni karkkihyllyltä repimässä hiuksiani ja miettimässä että mitä mun tekee mieli kun jotain tekee mutta ei tiedä mitä. Jokaisen suklaan kohdalla suljen silmäni ja matkustan ajassa taaksepäin hetkeen kun tapasimme viimeksi mutta ei sytytä, päin vastoin karvat nousevat pystyyn. Viimeisen vuoden ajan olen ostanut itselleni yhden lauantaipussin ja kerran menkka kiukuissa irtokarkit huusivat nimeäni filmtownin lasientakana. 

Muistan kun lapion pussin täyteen sydämmet silmissäni ja fiilistelin kun kaikki "lempikarkit" löytyy samalta hyllyltä. Kotona viritin tuikut tulille, kaivoin kaapista seepra leggarit jalkaan, asettelin kaukosäätimen mukavasti käteeni ja sujautin ensimmäisen karkin suuhuni ja toisen kunnes paha olo hiipi ja mahassa päässä ja koko kropassa, väkisin söin kourallisen niitä kun jokaista piti maistaa siinä toivossa ettei se aiheuttaisi pahaa oloa. 

Karkit päätyivät kulhoon keittiönpöydälle mistä lennosta nappasin välillä yhden karkin.

Ei nappaa ei mutta hyvähän se vaan kai on! Raskaus himoni oli fetasalaatti joka uppoaa vielläkin.

Raskaana kerran tuli makean himo ja silloin oli pakko saada päärynäjätskiä ja litra kevyt maitoa!

Sipsi hylly saa mut puhuttua ympäri ehkä kerran kahteenkuukauteen välillä oikein ärsyttää kun tekis mieli syödä karkkia ja muuta mutta sitten ei kuitenkaan.

Mua ihan suoraan sanottua vituttaa se jos joku kritisoi syömistäni! Mä syön kyllä! Kotiruokaa, käyn välillä subissa koska =<3 ja yritän opetella syömään hedelmiä ja kasviksia kokoajan enemmän ja enemmän. Kahvia juon litratolkulla ja veden juonnin opettelu on vaiheessa. 

Paino putoaa vaikka en hirveemmin liiku. Lenkillä käyn kerran ja hyvällä tuurilla kaks kertaa viikossa mutta en sillä fiiliksellä et jos painoputois vaan kun se auttaa mua nollaamaan tilanteita.

Eilen puntari näytti 57,00kg ja myönnän että hymy nous korviin.

Kuvat on otettu 2012 jouluntienoilla. Silloin puntari näytti 55,kg. Eron jälkeen syöminen jäi vähemmälle ja turrutin mieltäni baarien kätköissä. Tällähetkelläkin itsetunto on nollassa ja peilistä mua katsoo olevinaan joku pullukka, Iskä teki mulle teininä selväksi sen että tissini ovat erityisen pienet ja jokainen jonka syliin saatoin istahtaa mainitsi perseestäni.. En hetkahda helposti mutta liika jankakaminen on liikaa.. Kahdessa viimeisessä suhteessani viimeisetkin itsetuntoni muruset ovat riistetty multa pois.. Yleiset rannat ovat historiaa ja villatakkien piilossa on vain hyvä olla.

En ymmärrä miten joku voi loukata toista yhä uudestaan ja uudestaan, sitten sitä  joutuu kamppailemaan itsensäkanssa ties montavuotta, Jopa eronjälkenkin yritetään tehdä kaikkensa sen eteen ettei itsetuntoni pääsisi nousemaan ja sitten käy noin.. Vasemmassa kuvassa näytän mielestäni nälkiintyneeltä oravalta.. Mutta miten sitä saa omat silmänsä auki että näkisi itsensä jonain muuna..
Asia ei ole mulle mikään ongelma enkä tietoisesti yritä laihduttaa itseäni, syön mielestäni normaalisti ja välillä mässäilenkin. Viimeksi tänään söin motzarella pitsaa!

Vihaan miehiä jotka kohtelevat naisiaan näin, en todellakaan sano että olisin itse sen parempi mutta tiedän missä rajakulkee.. toisen satuttaminen fyysisesti ja psyykkisesti on vaan niin väärin.
Mutta villä joskus mä saan ne muruset kerättyä ja pystyn taas hengittämään vapaammin ainakin toivon niin :)

p.s Pienet kehut ovat ihan yees.. mutta kommentit: syötsä mitään ja muu kritisointi käy tunteisiin.

Aamu arkea ja onnelisuuden hetkiä

Ihanaa, heti herättyäni kuvio oli ihan selvä, oli selvät ajatukset mitä teille kirjottaisin tällä erää.
Oon viime aikoina onnistunut hankkimaan hirveesti uusia lempinimiä mm. ressipylly, kiukkuperse, ja hassu tyttö. Selailin aijempia kirjotuksiani ja onhan niissä vähän sellasta vali vali hommaakin joten nyt jos pysähdytään hetkeksi hallinallejen maahan, hymyillään ja ollaan onnellisia.

Eilen eräs tuttava kirjoitti facebookkiin tekstin tyyliin "kaikki on paskaa koska kyllästyttää" mites teillä? Hetken hiljaa mietin itsekseni ja vilkaisin lipastonpäällä lojuvaa laskupinoa ja sieltä se ajatus lävähti päähäni, olen onnellinen :--) aidosti onnellinen!

Vaikka rahaa ei olekkaan liiemmin ylimääräiseen niin silti olen onnellinen.
Vaikka kaveri piiristäni jouduin pitkin hampain karsimaan ihmisiä pois niin olen onnellinen.
Vaikka en pääse silloin kun tahdon, torille tanssimaan lambaadaa,

Mulla on ihana koti jossa viihdyn vaikka olisikin pientä sotkua
Mulla on maailman ihanin paras ystävä Roosa joka ymmärtää että en aina jaksa
Mulla on miljoona syytä olla onnellinen.

Olen vasta tutustunut aivan ihanaan ihmiseen ja toivon että saan joskus jatkossakin mainita hänestä.
Pasi piristi mun aamua kyselemällä kuulumisia, välillä alan vainottelemaan että oon raskaana kun herkistyn tollasestakin jutusta mutta me ollaan Pasinkanss nähty viimeks vuos sitten ja kyllä mä oon monet illat miettinyt että miten sillä menee. On ihanaa se kun jotkut ihmiset eivät lähde kulumallakaan elämästäsi, on ihmisiä jotka ymmärtävät että vaikka ei vuoteen puhutakkaan ja kynsin ja hampain revitä aikaa jostain pikaiseen kahvitteluun  niin se ei tarkoita sitä etteikö oltaisiin ystäviä.

Tällä hetkellä fiilis on hämmäntyneen onnellinen kun mietin kaikkia asioita jotka ovat hyvin, istun tässä tyhmä virne naamalla ja näytän siltä kun joku olisi juuri käynyt sujauttamassa hattuuni munan :--D'
Vauvakin naureskelee varpailleen ja viestittää katseellaan että kyllä tästä hyvä tulee!

Vauva syö sukkaa ja tajusin että ilman toista ei olisi kolmatta joten pakko se on Jesseäkin kehaista varsinkin viime kuukaudet ovat menneet yllättävän kepeästi ja hyvin, olen saanut vapaa aikaa enemmän, en ole ollut enään niin usein turhien kiukkujen kohde ja muutenkin asiat ovat alkaneet rullamaan. (koputan puuta)

Ällö onnelisuuden täytyneinen postaus ja helkutin tylsä mutta pakko oli tasapainottaa näitä avautumisia. Ja teki todella hyvää psyähtyä hetkeksi miettimään mitkä asiat on hyvin, kun aina sitä nukkumaan käydessään miettii vain niitä asioita mitkä valuu pitkin reittä!

DON´T WORRY BE HAPPY!

Aamu Puuro

Eilisen tiskit säästetty aamuksi

Hella jäännyt päälle puuronkeiton jälkeen

Päikkäreille valmis vauva

Äidin aamiainen, välipala ja lounas

Iskä vahtii

Mitäs.. sitten?

Kuolavaluen tuijotan tyhjyyteen ja mietin mitä alkaisin kohta tekemään..
Pari todistusta olisi oiva sisustuselementti.. Kuulitte oikein, mun kaappien kätköistä löytyy vain peruskoulun päättötodistus ja sekään ei kyllä päätä huimaa!

En halua keksiä koottuja selityksiä kun Neri alkaa kyselemään mun koulunkäynti historiasta, voin vain kuvitella että jos tämän nyt tähän jätän niin saan painia lapseni koulunkäynnin kanssa monet kerrat.
Ainakin itse muistan lapsuudestani ajatuksen "en sitte miekää" "ei munkaa tarvii" kun sain kuulla kuinka pieninumeroinen oli äitini keskiarvo.
Tiedon vanhempien huonosta koulumenestyksestä sain korviini 8 vuotiaana.

Ja se olkoon vain kylmä fakta että sitä lapsena seuraa ja ottaa mallia vanhemmistaan, ei toki siivouksessa tai muissa kotitöissä vaan juuri näissä asioissa. Ei omatunto painanut kun repustani löytyi matikankoe ja 6-.. Koulumatkalla potkin käpyjä, jäin rakentelemaan puroja, kurasin vaatteeni ja menin tunnin myöhässä kotiin ja läväytin kokeen pöydälle odottamaan nimmaria.
Tottakai siitä aina huudot sai. Mutta se että otatko sellaiset vanhemmat vakavasti jotka eivät ole oikein koulujakäynneet niin se on sitten eri asia.

Tarkoitukseni olisi ihan ensimmäisenä suorittaa kokin tutkinto loppuun josta ei paljoa puutu!
Koulu ei oikein silloin kiinnostanut kun oli töitäkin tarjolla josta maksettiin..

Mutta mutta mitä sitten..? AMK? vai onko se mulle pikkasen liikaa ja liian kauakainen haave..
Selviäisinkö sen huonoin arvosanoin läpi vai hukkaisinko siinä taas parivuotta elämästäni toteamukseen ei tuu mitään. Mun on välillä ylitsepääsemättömän vaikee keskittyy lukemaani.

Vai tyydynkö vain yhteen todistukseen ja toivon että joku pikkukahvilia/baari ottaa mut töihin että pääsen läträämään kahvin ja kaljankanssa taas. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olin kalja suihkussa :--D (pitkäjuttu). Ihmisten ruokkiminen ja juottaminen on se juttu! Harvoin kukaan tulee kyrpäpystyssä tilaamaan tuoppia!

Nytkin on älyttömän vaikea keskittyä joten jätän miettimisen tähän ja alan suunnitella Nerinkanssa mummolaan lähtöä liian pienillä päikkäreillä ._.

Nerin 7kk:tis kuulumisia

Monta yötä on tullut neidinkanssa valvottua ja parhaillaan ollaan väännetty kättä sinne aamu neljän tuntumille.. Ei nukuta ja halutaan kaikin keinoin olkkariin leikkimään.. epätoivo alkoi tulla kylään yhä useammin ja mietin että mitä teen..

Neri heräili 7-9 aikaa aamulla nukkui ensimmäiset päivä unet

parintunninpäästä heräämisestä ja seuraavat n: klo14,

jos halusi välttyä iltaisin huutokuorolta piti viellä n:klo 17 ottaa puolentunnin päikkärit

ja nukkumaan viimeistään klo 20.00

Mutta nyt käännetään kelkka nurinpäin ja hyvästellään niin ison tyttöni iltapäikkärit, toisinaan saa olla silmätarkkana ettei neiti vahingossakaan ummista silmiään koska siitä tietää miten rattiriemukkaille aamun pikku tunneille saattaa päivämme venyä.

Se tunne kun huomaat omien silmiesi luppaavan ja katsot sylissäsi olevaa vauvaa jolla on silmät enemmän auki kuin Aleksanter Stubilla ikinä.. vauva hommissa et voi ikinä todeta että no annanpa olla ja että lähtisit viellä kävelemään. Vauva hommissa et voi ikinä ottaa aikalisää juuri silloin kun sinulle sopii, joudut heittämään hyvästit muutamille verisuonille päässäsi ja sorrut epätoivoisesti tilaamaan vitaproon ensimmäisen kuurin. Pian huomaat aamupalasi olevan vitaproota, beroccaa, mama vitamiinia, ja kylkeen litra kahvia.

Mutta niinkuin kaikki me sen tiedämme ei vauvat ole mitään tähti tiedettä vaan miniversioita meistä!
Ei tarvitse olla ruudinkeksijän vaimo että oivaltaa jättää iltapäikkärit pois päivänjärjestyksestä.
Ja meillä taas nukutaan, halleluja ja aamen.
Kaikki ovat taas tyytyväisiä ja täynnä onnellisen söpöjä vauva hetkiä. Äiti hyppelee innoissaan tasajalkaaa puistoon lähtiessään ja on täynä uusia ideoita vauvan ruokien suhteen.
Blogi maistuu paremmalta kuin kermaviineri ja moppi taas heiluu iloisesti.

Nerin vierastaminenkin on helpottanut kummasti ei enään itkua kun vähän vieraampi naama saapuu kylään, itkun sijaan pidetään tuijottelu tuokioita ja saatetaan jopa hymyillä.

p.s voihan vauva <3

Lusikat jakoon

Sepä se, se vie toiselta kaiken minkä pystyy.
Ero ei tule yksin. Ero menee vaiheissa, ensin keskustellaan ja puidaan onko tunnelinpäässä valoa enään ollenkaan? Yhtäkkiä rakentavat keskustelut kiristyvät huudoksi ja sen jälkeen lentää iittalan astiat seinään, siinä kohtiin voi vain todeta että sinne menivät ne sinun lempi mukisi.
Tässä kohtaa tulee mun omakohtanen neuvoni: älkää ostako sitä sohvaa puoliksi tai heittäkö vanhoja kamojanne kaatopaikalle kun luulet että et niitä enään tarvitse. ( kyllä tarvitset) ja melkein jokaisessa kodissa on jonkinlainen häkkivarasto systeemi minne saat tavarasi mahtumaan ja toiseksi voit kysellä sukulaisiltasi haluaisivatko he majoittaa rakkaan sohvasi odottamaan tätä kipeää eropäivää?

Itse olen nukkunut öitäni sohvalla ja katsonut siitä silmälasit päässä televisiotani joka sisälsi huikeat 23 tuumaa. Olin rakastunut enemmän meidän kahvinkeittimeen kuin itse koko touhuun olin nimennytkin sen MARKOKSI. Silloin kun kukaan ei kuullut ei nähnyt ja sälekaihtimet olivat visusti kiinni tokaisin Markolle huomenta! Tottatosiaan ja ikävoin Markoa edelleeen :--D
Ja mitä me tästä opimme älä nimeä kahvinkeitintäsi ja kiinny siihen liikaa.. :--D

Ja ohoi voidaan myös hypätä pikkumaisuuden ihmemaahan ja muistella niitä tyynyliinoja jotka sai kaupan päälle kun osti kaksi pakettia pyykinpesujauhetta ja ne juhlamokan keräily kahvipurkit ja muistaako kukaan sitä ihanan täydellistä eloveenapurkkia jonka sai mukaansa ostamalla kaksi pakettia leipää! Minä muistan ja joka päivä katkeroidun sitä ajatellessani! Kuka muistaa kuka maksoi ruokaostokset juuri sillä erää kun tuli niitä IHANIA kaupanpäällisiä. No minä muistan ja niin muisti eksäkin! Muistan kuinka hypin tasajalkaa kaupassa ja hypistelin onneissani tätä eloveenapurkkia ja laitoin sen kortiin, ostin meille kaksipakettia leipää ja leipä osaston jälkeinen aika kassalle meni vain eloveenapurkin kuvat silmissäni mutta kyllä se oli minun lompakkoni jonka sisällöllä kuittasin loppusumman. Mutta niin vain sinne se meni hävisi erontuomien pahvilaatikkojen kätköihin.
Muista kun viime talvena kirjosin sitä päivää ystävälläni istuen, edes kuuma kahvikuppi ei saannut tuohtuneesta mielentilastani kiinni. Harmittelin tällä erää sitä sinistä juhlamokan purkkia kunnes ystäväni sanoi omistavansa sellaisen ja haluisi lahjoittaa sen minulle.
Hymy nousi korviin asti.

Pahin asia kuitenkin oli se matto! Tiedätte sen fiiliksen kun muutatte ensimmäiseen "omaan" kotiinne ja päänne on täynä kaikkia ihania ideoita miten teette pesästänne ainutlaatuisen ja juuri sen mistä olette aina uneksinut.
Se unelmien matto jonka löysimme halvalla robinhoodista maksoi kuitenkin tämä kolmilahkeinen otus, ja sen me myös molemmat muistimme vaikka toisinaan minä en olisi halunnut muistaa!
Karvalanka matto ja viellä beige ja mä olin yhtä hymy
ä kun rullasin mattoa ensikotiimme.
Sillä hetkellä kun lusikat menivät jakoon millään ei edes markolla ollut väliä vain matto oli mielessäni ja yritin epätoivoisesti hieoroa kauppoja mutta se oli turhaa siinä katkeruuden ihmemaassa. Valkoisen silkkiliinankanssa heilutin Matolle, markolle ja muille purnukoille mutta kuitenkin tyytyväisin mielin kun tiesin että tästä alkaa joitain uutta. Se uusi ei kuitenkaan ollut sitä mitä suunnittelin sitä mistä haaveilin vaan jotain aivan muuta.

Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin toisin, minulla on maailman suloisin tytär joka juuri eilen oppi kielen näyttämisen salat ja joka harjoittelee joka päivä liikkeelle lähtöä uudella karvalankamatollani.

Oli minulla tätä mattoakin ennen oma karvalankamatto mutta se oli ottanut osakseen liikaa negatiivisia muistoja joten se pääsi mattojen maahan.