Tekstit
Piti mennä Jessen siskolle, Jessenkanssa ja ottaa pientä humppaa!
Neri oltiin suunniteltu äidilleni hoitoon ja äitini tulikin Nerin hakemaan klo 14 hujakoilla.
Lahteen oltiin lähdössä puol 16 aikoihin ja sitä ennen soitin äidilleni ja tarkistin miten heillä menee ja ilokseni sain kuulla että Neri oli käynyt kiltisti päikkäreille ja nukkuu niitä edelleen.
Oltiin Kausalan kohdalla menossa kun äitini soitti ja sanoi että likka huutaa ja ikävöi mua.. niin piti kääntyä takaisin vaikka pyysin että olisivat viellä seurailleet tilannetta.. mutta turhaan.
Eihän sille mitään mahtanut joten menin noutaman pikku tyttöäni ja siinä siskoni ehdotti jos lähtisin käymään jossain sitten ku Neri on käynyt yöpuvulle ja että siskoni tulisi kotiini vahtimaan Nerin unta. Niin tehtiin!
Turhauduin suuresti kun kauan suunniteltu reissu meni penkin alle ja avasin salaisen arkkuni äidilleni... olin liian ilkeä. Asia on kuitenkin sovittu mutta pitäs mun kyllä opetella laskemaan kymmeneen ennen paskamyrskyn järjestämistä.. Ja onneksi kuitenkin Jesse meni hänen siskonsa luokse ja he pääsivät viettämään iltaa ettei suunnitelmat mennyt kokonaan reisille.
Olen vaan niin äkkipikainen ja kun suutun niin se laantuu vasta 10 tupakan ja 10 pahan sanan jälkeen..
Mutta niinkuin sanoin kävin sitten ystäväni kanssa tuossa tientoisella puolella sijaitsevassa pubissa ja toisessakin ja oli oikein kiva ilta! Mutta en kyllä olisi minnekkään lähtenyt ellen olisi kerennyt maistamaan oluita ja päässyt fiilikseen.
En nykyisin tykkää käydä tuolla humppaamassa oikeastaan ollenkaan.. siitä kärsii monta päivää rapulaa, ja otsasaa on huonon äidin leima!
Ulkona ollessani selässäni tuntui pistävä katse.. otin kaikkien ihmisten pienetkin vihajailut itseeeni ja oletin heidän heti arvostelevan minua äitinä vaikka ne vaan kysyi " kenenkanssa lapsesi on?"
Ei äitiys ole minulle suorittamista mutta se on sitä kun pitää pistää itsensä syrjään ja lapsi AINA etusijalle! Ja tällä yritän jotenkin fiksusti selventää sitä kun tässä on ollut kaikenlaisia niin sanottuja omia vastoin käymisiä jotka ovat pitäneet tunkaista laatikkoon ja kaappiin joita ei ole "saanut" märehti vaan pitää mennä hymyssä suin eteenpäin ja olla reipas ja antaa joka päivä itsestään 100%.
Se välillä leviää käsiin (se laatikko) sieltä pursuaa ikävät asiat eikä kansi meinaa mennä enään kiinni ja kaapinkin ovi alkaa repsottaa. Ehkä sitä on jotenkin helpompi heittää ylimääräiset jonkun toisen niskaan ja suuttua olemattomista asioista..
Luulen että kaikki äidit ovat jossain vaiheessa väsyneitä ja haluaisivat loikoilla vain höyhensaarilla yhden kokonaisen päivän ja sen haluan sanoa että älkää ikinä pitäkö ihmisten auttavaa kättä itsestään selvyytenä vaan olkaa kiitollisia niistä miehenne keittämistä kahveista ja sanokaa se!
Voi tulla päivä kun hän ei niitä enään keitäkkään.
Kuvassa vasemmalla minä ja oikealla siskoni ja kuva otettu hänen rippijuhlistaan eli n. 10 vuotta sitten ja tämä kuva on löytänyt paikkansa jääkaappiniovesta :---)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :-)