in love

Eilen lenkkimietteiden aiheeksi otin rakkauden, seurustelun sen aloittamisen ja kaiken muun siihen liittyvän. Matti Nykästä lainatakseni, rakkaus on kuin lankakerä alkaa ja loppuu joskus mutta joissais tilanteissa sen voi kääriä takaisin rullalle. Rakkaus on niitä elämän kipeimpiä asioita jotka on tapetilla joka nurkan takana. Rakkaus on asia joka saa fatserin menestymään ja joka tarjoaa lampille hyvät resurssit tehdä nessuista extra softeja. Ajatus rakkaudesta puistuttaa näin miljoona kertaa petettynä. Olen vahvasti sitä mieltä että rakkaus sana pitäisi poistaa käytöstä niinkuin viski koska sitä ei enään ole? Mitä rakkaus on? Kaiken se kestää kaiken se antaa kaiken se jaksaa? Jos rakkaus on todella tuota voin omasta puolestani sanoa vilpittömän sinisin silmin että olen rakastanut. Se miten tämä rakkautesi kohde musertaa sut ja syö sun sisuskalut hitaasti mutta varmasti, olet antanut itsestäsi kaiken ja viellä hän kehtaa raiskata itsetuntosi, vaikuttaa jokaisen ajatukseesi ja tekoosi. Se jää kiinni niinkuin kummitus, joudut lenkki reitin valitsemaan tarkoin koska et halua että tahti hiipuu kun jäät miettimään miten saat sen puiston penkin syttymään jossa niin rakastuitte. En väitä etteikö olisi pariskuntia jotka jaksaisivat toisiaan katsella sinne hautakivelle asti mutta väitän että nykymaailma on turmellut sen kauniin asian. Ihmiset on itsekeskeisempiä ja huutaa oman "onnellisuuden" perään. Tapaillaan, ihastutaan, rakastutaan ja ollaan onnellisia kunnes sisälle kasvaakin tyhjiö ihan yks kaks ja kuinka tämän tyhjiön kokeva ihminen meneekin ja olettaa ratkaisun löytyvän naapurin hameen alta ja sen jälkeen the end.. Ja vuosien eroprosessi alkakoon..!! Toisen ihmisen tyhjiö on täynä kaikkea uutta ja jännittävää ja toisen tyhjiö kasvaa ja kasvaa kunnes huomaa pian olevansa TYHJÄÄ täynä. Ja milloin sitä pystyy antamaan tilaa uudelle? Korvaako uudella tyhjiön vai ottaako uuden vain helpottaakseen oman suunnan löytämistä? Viha, suru, iloisuus jne ovat tunteita, ja ihmiset jaksavat hokea että sitten olet päässyt yli kun et tunne mitään? Miten niin en mitään..enkö ole päässyt yli? Kun ärsyynnyn vielläkin siitä kun takkia ei voi laittaa naulakkoon? Sekin on tunne.. Toivon vain että musta joku päivä tulisi viisaampi näissä asioissa ja pystyisin näkemään asian pumpulinpehmoisin mielin.