tähän väliin

Ajattelin nyt kirjoittaa vauvaamme liittyviä juttuja. Elikkä lähtö kohdat ovat nyt nämä että likalla on molemmat vanhemmat ja ollaan saatu asiat sovittua ja suunniteltua miten on parasta toimia, elikkä Jesse muuttaa tohon meidän lähelle ja pääsee katsomaan likkaa vaikka joka päivä. Likka on ollut super tyytyväinen ei korota ääntään muulloinkuin silloin kun on nälkäinen! Jesse on osallistunut parhaansa mukaan ja oon antanu sen hoitaa vauvaa aika omatoimisesti enkä ole vielä uskaltanut niin sanotusti mennä neuvomaan asioissa koska pelkään että siinä tulisi sitten otettua takapakkia mutta eipä liijoin ole tullut tarvettakaan neuvoa. Jesse antoi mun nukkua yhden yön ilman heräämisiä ja heräsi itse syötöille se oli aika luksusta mutta heräsin pirteänä ennen Jesseä joten keitin palkaksi aamukahvit :)!

Minä ja Jesse käytiin lastenvalvojalla tekemässä isyyden tunnustus ja se tuntui niin viralliselta kaikkineen allekirjoituksineen että pidin tilannetta hyvinkin koomisena, siinä joiduin monesti pudottamaan nauravan katseeni harmaisiin kangas tossuihini :--D Minä ja Jesse täyttelemässä niin virallisia kaavakkeita, se varmasti oli näky! Mutta se meni hyvin, vaikka oltiikin päivä etuajassa siellä kun olin taas sekoillut päivämäärien kanssa (ylläri)! Parempi kuitenkin liian aikaisin kuin liian myöhään.. Ja ristiäis päivänkin olemme saaneet lyötyyn lukkoa ja papikseni sain saman joka on kastanut kaikki sisarukseni!

Olen niin onnellinen nykyisestä elämäntilanteestani ja tämä onnellisuus on aitoa onnellisuutta :)

Ristiäisistä vielä sen verran että Jessenkanssa ollaan päätetty tehdä niistä niin meidän näköiset joten kaikki ylimääräinen "ihquilu" jää pois kokonaan ja ne tulee olemaan hyvin pienet ja intiimit eli kummit ja meidän perheen jäsenet ja toivon että saadaan tehtyä niistä mahd. rennot! Niistä vielä enemmän kun ovat ovella!

Motivaatio

Anteeks etten oo käynny kirjottelemassa tänne, ymmärrätte varmaan että vauva juttujenkanssa on olevinaan niin kova kiire.. Eikä sen koommin ole ollut motivaatiotakaan käydä kirjoittamassa mutta huomenna mie käyn ostamassa sen kameran ja sitten lupaan tehdä tänne kivoja postauksia!

PIKAISESTI

Meille kuuluu tosi hyvää ja meillä menee tosi hyvin! Olo on tosi huojentunu kun ollaan pystytty ja saatu Jessenkanssa keskusteltuu asioista! Ihanaa miten hyvissä väleissä ollaan ja niinku Jesse sano et kyllä me hyvä perhe ollaan vaikka Jesse muuttakin omaan kotiin mutta tosiaan ihan tohon meidän viereen :--)
Ihanaa miten lopulta kaikki meni näin hyvin sen kaiken paskan jälkeen mitä oon kokenu!
Haluaisin tietysti enemmän mutta niinkuin sanonta kuuluu " ei makeaa mahan täydeltä" eikä mulle liioin sovikkaan se että kaikki olis niinku haluisin :p

Ollaan tosi paljon ulkoiltu koko perhe ja eilen käytiin pelaamassa koristaki oli tosi kivaa!
Nyt odottelen äitiä ja mummoa kylään tässä ja tosiaan huomisesta alkaen alan panostamaan enemmän tähän blogiin! promis!

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Tänään kävi Lölliksen ukki kylässä ja toi Löllikselle kaks olo asua ja farkku kangas mekon ja tommosen sulosen kirahvi pehmolelun joka näyttää hevoselta mutta kirahvi se on :)! Kiitokset ukille ja Sarille! 

Käytiin myös ulkoilemassa Jennankanssa! Haettiin r-kioskilta take away sumpit ja paistateltiin ihanaa päivää ah! 

Iso vaari toi tosi ison nallen !

Lölliksen mummu oli löytäny kirpparilta ainot ja kaks ihanaa pehmoo jotaka saa roikkumaan vaikka vaunuihin !

perhepäivähoitaja ja sekavia tunteita

Perhepäivähoitaja Satu kävi tänään taas meitä katsomassa, ihana nais ihminen ja tuntuu että kuljemme Satunkanssa aika samoilla aalloilla, ihanaa miten helppo hänenkanssaan on keskustella ja huomaan Satusta ettei hän arvostele minua ihmisenä edes ajatuksissaan :-)

Päässäni pyörii liikaa ahdistavia ajatuksia omasta äitiydestäni, välillä mietin että oonko tarpeeksi hyvä äiti!?

Mikä on hyvä äiti? Olenko tarpeeksi hyvä äiti kun osaan vaihtaa vaipat, pestä pyllyn, osaan imettää ja osaan antaa tarvittaessa lisämaitoa ja tyttö vaikuttaa ehkä maailman tyytyväisimmältä vauvalta mutta silti koko ajan stressaan olenko hyvä äiti ja että olenko tehnyt tänään tarpeeksi "äidillisiä tekoja" 

Esimerkiksi siitä iskee kauheat morkkikset jos en jaksa tehdä ruokaa ja syönkin jotain valmisruokaa tai vain työnnän uuniin perunoita ja jotain.. Pelkästään tollaisella asialla saan itselleni hirveän paskan olon.. 

Tulee fiilis että olen paska äiti? 

Tiedän että varmasti monella muullakin on tälläisiä ajatuksia tullut ja että tämän asiankanssa saan varmasti näin alku vaiheessa kamppailla liikaakin..

Niinkuin silloin yksipäivä kun kävin kirpparilla niin ajatteline että kipaisen vielä lasihelmessä kahvilla mutta päässäni syttyi lamppu että eihän masussa asu enään ketään joten miksipä en ottaisi yhtä olutta?

Jouduin keksimään pääni sisällä 10 oikeutettua syytä miksi olin ansainnut tämän yhden 0,33 karhun..

Jouduin pääni sisällä keksimään itselleni luvan tämän juomiseen ja rohkaistuin ja tilasin tämän oluen..

Join sen hyvillä mielin ja melko ripeästi lähdin kävelemään kotiin ja sitä ennetn vielä Jesselle soitin että kuinka sillä ja tytöllä menee!

Taas sain itselleni olon että olen paska Äiti.. Istun jossain helvetin pubissa keskellä päivää juomassa tätä olutta vaikka senkin ajan olisin voinut olla lapseni kanssa?

Tiedän että nämä ajatukset ovat helvetin typeriä! Tottakai saan käydä kerran viikossa tekemässä jotain kivaa sen yhden tunnin verran? Ei se minun vauvaltani kai pois ole?

Tarvitsisin vain jonkun sanomaan tämän minulle koska muutenhan tässä käy niin että kohta minä olen enemmän riippuvainen lapsestani kuin lapsi minusta :--D

Pakko avautua vielä asista joka hiertää nuppiani ja jota en ymmärrä ja jota olen pyöritellyt pääni sisällä paljon. Jessen ystävät eivät tunnu ymmärtävän asiaa että minä en synnyttänyt lasta vain itselleni vaan se on myös Jessen ja Jesse on nykypäivänä isä.. Tottakai sama Jesse kun aina ennenkin mutta myös isä..

Isä tarkoittaa sitä että on vastuussa jostain ihmisestä ja olisi hyvä olla alusta asti lapsenkanssa tekemisissä vaikka vaavimme ei ihan vielä ymmärräkkään maailman menosta muutakun nukkumisen ja maidon..

Mutta silti en ymmärrä sitä miksi Jessen ystävät soittaa sille joka päivä sen kaks kertaa että.."tuu tänne, lähdetään sinne ja että miten ois"...

Tiedän että minä olen pääsääntöisesti vastuussa vauvastamme mutta silti en ymmärrä tuota, luulevatko ne että isä on vain nimitys eikä velvoita mihinkään? Ymmärrän Jesseäkin kun Jesse sano että tuntuu turhalta olla kotona kun eihän Löllis muuta tee kun nukkuu ja syö.. Mutta niin se vaan on ja Jesse voisi ajatella että onhan se tärkeää olla läsnä vain vaikka toinen nukkuu. Enkä sano ettei kavereidenkanssa saisi olla tai etteikö voisi tehdä samoja asioitakun ennen mutta pitäisi ehkä vähän rajoittaa kuitenkin ja toivoisin että Jessen ystävätkin ymmärtäisi asian.

tori.fi:stä löysin suloisen nojatuolin hintaan 20e (=

Ollaan vaan

https://www.youtube.com/watch?v=wZ258m1beW0

Ihana toi biisi! Erinillä on muutenkin tosi hyviä biisejä! Mä tykkään.
Viikonloppu on menny laiskotellen ei oo ollut fiilistä oikein tehdä mitään sen kummempaa kuin vain olla..
Niinku Jesse sano et mun pitäs ehkä tehä muutakin kun istua kotona niin mä sit käväsin lauantaina kirpparilla ja tällä kertaa en uhrannut rahaa Löllikseen tosiaan sen takia kun saatiin Sirpalta kaks säkillistä vaatteita ja tosi kivoja semmosia niin päätin etten nyt haali mitään että ostan sitä mukaa mitä tarvitsee :)
Mutta tottahan toki sitä itselleen voi aina muutaman vaatekappaleen haalia lisää kaappiin, on tossa mun uudessa makkarissakin niin paljon kaappi tilaa niin millä muullakaan sitä niitä täyttelis ;) Ei mulla olis ikinä varaa maksaa uusista farkuista tai hupparista sitä 50-70euroa! Kauppojen hinnat nykypäivänä ovat niin naurettavia että en viitsi niissä edes hirveämmin käydä :)! Tällä erää löysin niken pinkin hupparin 2,50e,
HjaM:n verkkatakin 1,50e, mustan neuleen 2e, kesäks valkoset fireflyin sortsit 3e, ja vähän naisellisempi t-paita 2,50e ja Jesselle oli pakko ostaa kun löysin supermario sieni hupparin oli liian hauskan näkönen jäädäkseen sinne! Jesse on aina hauska kun ihmettelee et ostelen sille juttuja mut en voi sille mitään jos läydän jotain kivaa halvalla niin mun on pakko se ostaa ja jos Jesseä ei olis olisin varmaan antanu sen mun veljelle :--) Oon niin ilonen siitä et kirpparit on niin paljon nostanut suosiotaan ja ihmiset oikeasti tajuaa kuinka paljon siitä on hyötyä!
 Toissapäivänä hain pyykkini pyykkituvalta ja tajusin että melkein kaikki paidat ja hupparit mitä oli kuivumassa oli kirpparilta! Mun pikku sisko kävi yks päivä kylässä ja kysyi onko mulla mitään vaatteita mitä en enään käytä ja avasin vaatekaaappini niin siskoni tokas "miten sulla on näin paljon vaatteita" niin vastaus löytyi no koska kirppistelen :)! Huomenna olisi tarkotus lähtä pitämään pikkusiskolleni kirppis "opettelu" kierros ja näyttää sillekkin kuinka kivoja löytöjä siellä voi tehdä.. mulla ainakin joka kerralla tarttuu vähintään se 2 vaatekappaletta mukaan.. Kirppareilla kyllä huomaa myös niitä kun ihmiset ovat laittaneet vaatteille ylihintoja esim näin kivan neuleen vilkaisin merkkiä niin oli HjaM ja hinta pyynti 12e... Toivottavasti ihmiset kirppareilla tajuaa jättää tollaiset huomiotta koska ei mun mielestä kirpparin idea oo niinkään se rahan keräys vaan kierrätys! Ymmärrän merkki vaatteiden ylemmän hinnoittelun mutta en muuten.
Ristiäisiin pitäisi mekkoa katsoa jospa kirpparilta löytyis!

Tänään olen selannut toriakin siinä toivossa että kamera löytyisi mutta tunnetusti kun olen aika pihi ihminen niin en oikein tiedä minkähintaisen raaskisin ostaa kaikki vaihtoehdot tuntuu jotenkin päin liian kalliilta.. mutta tosiaan voisin isi papalle ja äidille vähän vihjasta tulevista synttäreistäni jos heillä olisi kiinnostusta osallistua..
Kuulen kyllä päässäni isäni sanovan " sulla on nyt lapsi et voi ostaa mitään turhaa" mutta eihän kamera ole turha kun lapsestani haluan muistoja napata!? Noh saa nähdä mikä on tuomio :--D

sunnuntai..

en tajuu mikä mulla on, jotenki tosi ahistava olo.. sellain olo et ahistaa mutta kun en tiedä että mikä?!
ei oo fiilistä oikeen mihkään ja ajattelin et oisin tänne jaksanu kirjoittaa jotain kivaa mutta en sitäkää jaksa plääh.. eikä voi käydä Lölliksenkanssa edes pihalla kun sataaa vettä ja on ihan mälsä keli nii!

pari huonoa kuvaa meidän himppasen keskeneräsestä olkkaristamme !

p.s anteeksi taas kuvien laatu.. kyllä mä sen kameran vielä hankin ;)!

Lölliksen äiti

Tajusin että täällä blogissa ei ole kuvaa pärstästäni niin tässä uusin kuva minusta, otettu juuri ennen kuin jouduin seurantaan kotkaan.. raskaus sai nenäni turpoamaan :---D toivottavasti palautuu normaaliin tilaan !

Pari kuvaa :)

Näin hienosti mie somistin vauva nurkkausta vanhalla balettipuvullani ja tossuilla :--D

VAUVA ON TULLUT KOTTIN (mistä huomaa) :--D

Äiti kampan hienosti suihkun jälkeen <3_<3

Miten meillä mennyt kotona

Synnytystä, sairaalassa oloa niin jospa siirtyisimme aiheeseen miten meillä on kotona sujunut :)
Ihan pelottaa suorastaan kun vauvani vaikuttaa LIIAN helpolta! Sairaalasta saatiin ohjeet että 3 tunnin välein syödään eli tissitellään :) Kaks kertaa tän viikon aikana likka itse on pyytänyt ruokaa aikasemmin muuten minä olen joutunut pienen herättämään makosilta uniltaan syömään ja syömisen jälkeen jatakaa taas unia..
välillä ollut pieniä pätkiä hereillä, katsellut ja ihmetellyt millasta meillä kotona onkaan :)

Neuvola täti kävi meitä maanantaina katsomassa ja punnitsemassa tytön ja hyvin oli painoa tullut ja kehui tyttöä hirmusesti. Päivät ovat menneet huristen mutta nyt jo alkaa helpottaa ja on alkanut oppimaan järjestämään juurti tätä omaa aikaa ja muistaa tehdä jotain mielekästäkin :)

Kotiin kun tultiin niin lapsen isä Jesse oli täällä ja jännitin miten se nyt suhtautuu tilanteeseen ja mitä haluaa asiankanssa tehdä, oli tosi kiusallista ottaa asia puheeksi kun tiesin että ei Jesselle ihan helppo juttu ollut..
Mutta saatiin kuin saatiinkiin asia puhuttua ilman hampaiden kiristystä :) Ja tosi onnellinen olen kun Jesse sanoi haluavansa olla tyttärensä elämässä. Onhan se aika tärkeetä että lapsella on molemmat vanhemmat
mutta toivon että kaikki menee hyvin ja että pystymme pitämään välimme hyvinä tulkoot elämässä vastaan mitä vain. Mutta uskon ja toivon että pystymme antamaan löllikselle kaiken mahdollisen ja mahdottoman hyvän ja että pidämme likkamme etusijalla :)

Tekis mieli kaikille hehkuttaa kuinka ihana Löllis on mutta tottakai kaikkien mielestä oma lapsi on kaikkein ihanin ja rakkain tottakai! Mutta LÖLLIS <3 ihan ainutlaatuinen.








Raskauden alussa painoin 64kg ja eilen kävin puntarilla niin vaaka näytti 63kg.. Koko raskauden stressasin fetajuustoa ja pitsaa syöden että minust jää kauhee punkero mutta ei tää nyt niin pahalta näytä kun synnytyksestä on viikko ja 3päivää.
Kuvan laatu taas niin hyvä !

Hetki aikaa

Noniin nyt on taas äitini ja äitini paras kaveri käyneet kylässä ihastelemassa Löllistä :---D
En oo kyllä ennen lasta ollut koskaan näin "kaivattu"! Tuntuu että joka päivä käy joku, huomenna tulee perhepäivähoitaja kylään ja perjantaina taas neuvolatäti soile ja lauantaina tulee kummini Sari ainakin :)

Mutta tässä postauksessa voisin kertoa ajastamme sairaalassa syntymän jälkeen!
Tuntuu siltä kuin hoitajien käytös minua kohtaan olisi muuttunut täysin kun olikin jo tyttö maailmassa..
tuntui että he kohtelivat minua kun jotain 14vuotiasta teini äitiä? Päivät alkoivat aina sillä että hoitajat näytti miten vauvaa hoidellaan, miten putsataan napaa ja miten pestään pyllyä tai muuten suihkutellaan, miten vaippa laitetaan ja miten vaatteet puetaan päälle.. Minusta kerta näyttäminen ja opastaminen olisi riittänyt koska ymmärsin mielestäni asiat kerralla ja homma sujui mielestäni todella hyvin.
Otsassani oli iso leima jossa luki NUORI YKSINHUOLTAJA ÄITI!!! Ihan kuin joku varotus lause varokaa vauvojanne hän tulee! Tunsin että hoitajat puhuivat alentavasti ja latistivat kaikessa mitä tein.. Ensimmäisillä imetyskerroilla tarvitsin ohjeistusta ja neuvoja eri asentojen hakemiseen mutta todella nopesti hyvä asento löytyi ja se tapahtui istualteen mitä olen samaa tehnyt nyt kotona.. en ymmärtänyt makuu imetyksen päälle, minusta siinä oli hankalaa ohjailla vauvaa.

Ymmärrän että varsinkin ensisynnyttäjiä pidetään sairaalassa sen 3-4pv mutta mulla oli kamala kiire kotiin koska en tykännyt niiden tavasta käsitellä meitä, tosiaan Löllis syntyi Maanantai aamu yönä klo 3:16!
Esitin yhdelle hoitajalle toiveen keskiviikkona kotiin pääsystä kun kuulin että vauvan sokerit oli hyvät ja niitä ei tarvinnut enään seurailla.. Mutta se kaikista "ilkein" hoitaja tuli sanomaan mulle näin " turha haaveilla kotiin pääsystä, pitää tehdä viellä syöttö punnitus"! Hätkähdin hieman koska hoitajan äänen sävy oli ärsyttävä!

Kivemman hoitajankanssa tehtiin syöttöpunnitukset pari kertaa ja annettiin sitten lisämaitoa tarpeen mukaan,
tätä ennen minua oli ohjattu hyvin lisämaidon antamisessa ja osasin sen homman hyvin tai ainakin tutti ota oli vauvan suussa ja jonnekkin se maito sieltä pullosta aina katosi. Oletin tässä vaiheessa tilanteen näyttävän ihan hyvältä kotiin pääsymme suhteen!

Ensimmäinen kurkistus!

Torstaina menin kysymään hoitajalta lääkärin tarkastuksesta ja kotiinpääsystä ja se hoitaja oli taas se rouva ilkimys.. Menin ovelle ja esitin asiani. Hoitaja suunnillee korotti ääntään minulle sanoen: " minähän sanoin että turha haaveilla kotiin pääsystä kun ethän sitä osaa syöttää lasta etkä muutakaan!" Silmäni tippuivat päästä ja jouduin sokkona hetken aikaa etsimään silmä-muniani lattialta! ja nostamaan leukani takaisin paikalleen!
Sanoin tädille että syöttämiset ovat menneet tosi hyvin ja tissimaidon määrä on lisääntyny ja syöttö punnitukset ovat aamulla olleet hyviä ettei olla lisämaitoa tarvittu ja jos sitä on rarvinnut niin ihan itse sen olen lapselleni antanut! Hoitaja katsoi minua alentavalla ilmeellä ja tokaisi että onkohan näin, niin vieressä istuvat hoitajat puuttuivat asiaan ja puolustivat minua ja sanoivat että kyllä näin on!

Siinä sitten ilkeä hoitaja oli kuuppa punasena ja alkoi änkyttää että kyllä sitten lääkäri tänään katsoo ja päättää asiasta! Hoitaja tuli myöhemmin huoneeseeni latelemaan ehtoja kotiin pääsystä..
Sanoi että pääsen kotiin jos äitini ja mielellään myös isosiskoni ajavat kouvolasta tänne että he näkevät että mulla on vertais tukea koto puolessa.. Tässä taas oli olo kuin pikku lapsella mutta kotiin pääsy oli tärkeintä
koska tässä kohtaa olin hajoamis pisteessä.. joten soitin äidilleni ja he pääsivät käymään.

MUTRU

Hoitajalla ei ollut heille muuta asiaa kuin että kai te auatatte sinnaa ym ym... lateli heille että Sinnan pitää muistaa laittaa herätyskello sitten yölläkin että muistaa syöttää lapsensa!
Huh Huh sanon minä, olo oli kuin olisin maailman ainoa yksin huoltaja että tää olis ollu niille jotenkin ihan uusi tilanne. Lääkärikin sanoi mulle tosi pahasti elikkä näin " KYLLÄ MÄ AINAKIN OLISIN SUN TILANTEESSA TODELLA MASENTUNUT"........ En käsitä miten kehtas noin sanoa tuoreelle äidille mutta sanoi kuitenkin. Juttu on näin että raskaus aikani oli masentavaa aikaa eron takia ja sen takia että tuttavat osasivat kyllä parhaansa mukaan tehdä siitä aikaisesta elämästäni melkeinpä helvettiä! Kaikesta siitä paskasta huolimatta hoidin asiat melkeinpä yksin ja pidin pääni ylväästi ylhäällä enkä antanut itseni vaipua minkäänlaiseen itsesääliin vaikka välillä se tuntui oikeutetulta! Koska ei mua aina ihan oikeudenmukaisesti kohdeltu siihen aikaan. Mutta ajatus siitä että mun täytyy olla mun tytön tuki ja turva ja sen ikioma ritari jonka on jaksettava tuli elämässä vastaan sitten ihan mitä tahansa niin en voi juosta peiton alle piiloon ja sanoa että en jaksa.

Mutta se siitä avautumisesta.. Lääkäri oli tarkistanut tytön ja sanoi että huomenna pääsisitte kotiin ja hoitaja siihen väliin " edellyttäen että äitisi teidät hakee" minä meinasin sanoa siihen että voi kuulkaa teen vaikka takaperin voltin että päästään täältä pois! Ja niin me sitten onneksi perjantaina vihdoin pääsimme onnellisesti kotiin <3

kotona viimeinkin voi ottaa iisimmin

sori kun kesti :)!

Täällä taas :) ihmisten parissa! Elikkä tilanne on nyt se että olen kotona viikon ikäisen Löllykän kanssa!
Ajatukset päässäni hakee vielä vähän omaa paikkaansa ja järjestystä niin pahoittelen jos tämä bostaus vaikuttaa sekavalta!

Elikkä 28.3.2014 Hoitaja tuli aamu kierroksella ilmoittamaan että olivat sappi arvoni nousseet 89 ja että minulle on varattu ultra, en viellä tiennyt siinä kohtiin mitä se tarkoittaa, tiesin vain että tuo luku 89 ei kuulostanut hyvältä.. Tapoin aikaa ja odotin hoitajan käskyä ultraukseen.. Sen suoritti lääkäri joka siinä mittaili löllistä ja totesi että huomenna alotettaisiin käynnistäminen lääkkeitse! Menin paniikkiin, en tiedä miksi, kai mä olin niin varautunu siihen että pikkunen olisi masus ollu viel sen ainakin viikon!

29.3.2014 Hoitajat herätti mut klo 6:00 sydänkäyrälle ja antoivat ensimmäisen pillerin puolikkaan.. pillerin nielemisen jälkeen meni noin 40 minuuttia kun alkoi tuntumaan ensimmäiset supistelut, eivät olleet kivuliaita tuntuivat ihan menkka kivuilta vain mutta supistukset tulivat säännöllisesti ja tässä kohtaa niiden väli oli noin 7 minuuttia. En tarkkaan enään muista päivän kulkua mutta jossain vaiheessa hoitaja sanoi että en enään tarvitse pilleriä että oma kehoni alkoi työstämään supistuksia :) Iltaa kohden ne kuitenkin hiipuivat ja päätimme että otan pillerin taas.. Ennen nukkumaan menoa jouduin pyytäämään hoitajalta kipulääkettä koska supistukset alkoi tuntumaan sietämättömiltä, kipulääkkeen jälkeen kuitenkin pystyin yöni nukkumaan hyvin ilman yhtäkään heräämistä.. Muistan kun aamulla oli hieman pettynyt olo.

30.3.2014 Sain taas aamukäyrän jälkeen pillerin joka käynnisti supistelut ja kipu oli taas vain menkka kipumaista ja oloni oli hieman turhautunut ja pelokas kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin..
Mähän aluks suunnittelein että menen synnytykseen yksin mutta mun rakas isosikoni Jenna laittoi viestiä että oonko nyt asiasta ihan varma!? Ja sitten vähän nolona tokaisin että "voithan sä tulla mukaan jos haluut "
Jenna tuli osastolle joskus Kello 14:00 ja olin ennen sitä joutunut pyytämään kipulääkettä supistuksiin ja kun Jenna tuli niin oli vähän sekava ja tokurainen olo! Jennankanssa vaan jupailtiin ja hoitajat kävivät ottamassa käyrää välillä.. Kello alkoi lähestyä 18:00 ja Jennankaa mietittiin että pystyykö se yöpymään jossain sielä sairaalassa vai joutuuko vaarimme hakemaan hänet takasin kouvolaan.. Jenna selvitti asiaa ja sai yö paikan sairaalan viereisestä asuntolasta :)! tosi hyvä juttu oli ja oli aika helpottunu fiilis! Käytiin sitte pienellä kävelyllä siinä ja tsekkaamassa sen yöpaikka oli aika asiallinen luukku ! Onneksi tommosia on järjestetty olo oli jo paljon turvallisempi ku tiesin että Jenna on siinä lähellä! noin kello 20:30 erkaannuttiin Jennankanssa, Jenna meni käymään siwassa ja mä kipusin takasin osastolle.. tv 1 olis tullu vuosaari elokuva kello 21:00 muistan että katsoin sitä ensimmäiset 10 minuuttia kunnes supistukset oli sitä luokkaa että puristelin sängyn reunoja ja purin tyynyä..  Hälytin hoitajan ja pyysin kipulääkettä, hoitaja passitti mut kuumaan suihkuun ja toi lääkkeen..
Suihkussa vaan huusin vaikka kyllä se vähän lievens kipuja ja autto rentoutuu en siellä kauaan pystyny olemaan.. Kuivasin ja puin äkkiä päälle ja hälytin hoitajan ja kysyin joko mennään?!  Hoitaja tarkisti paljon olin auennut niin noin 2cm ja siinä soitin siskoni paikalle ja hoitajan kanssa matkattiin jo synnärille. Siinä sitten sain heti epiduraalin, kuumottelin että sen laitto sattuis ihan perkeleesti mutta ei se tuntunut miltään :) Tokasin vaan että siinäkö se nyt oli??  Ja sitten alkoi vaihe odottelu ja Jennankanssa juteltiin ja kateltiin sivusilmällä telkkaria :--D Kätilö tuli tarkistamaan paljon olin auennu ja tokas et ohhoh 7cm ! Siinä kohtaa iski jo pien jännitys ja Kätilö vitaili että sovitaan näin että likka olis klo 6:00 viimeistään pihalla kun mulla loppuis työ vuoro tossa 7:00 :--D Tässä kohtaa ehdittiin vielä läppää heittää! Kätilö lähti ja sano että soitetaan kelloa jos tulee jotain.. Jenna siinä tohkeissaan laittoi puhelimestaan smurffeja soimaan ja sydän ääni koneesta nähtiin kun Lölliksen syke nousi, tais olla aika hyvät smurffit.. Olo oli tosi väsyny ja Jennankaa päätettiin kokeilla hetki nukkua,  siinä ehdittiin silmät kiinni olemaan varmaan 5 minuuttia kun lorina kuului ja lapsivedet tuli kun vettä vaan :--D Jenna kysy että soitanko kello ja mie huusin että SOITA ! Tän jälkeen heti tuli olo että pitää ponnistaa ja kivut alko olee sitetämättömiä! Kokeilin ilokaasua mutta totesin sen ihmiskunnan ehkä turhimmaksi keksinnöksi ja suutuin koko hommalle :--D vetäsin kunnon hernemaissit nenään ja sanoin Jennalle että en suostu pitämään ite sitä naamallani että se on Jennan tehtävä jos tarve tulee :D. Muistan ku mulle iski kunnon paniikki kohtaus kun katsoin sydän ääni konetta ja Lölliksen sykkeen kohalla meni pelkkä viiva kävin huutamaan hysteerisesti itkien ja hengitys alkoi vinukumaan mutta kätilö rauhoitteli ja huusi Sinna se anturi ei enään ole sun mahalla että siksi pelkkä viiva siellä mutta ei se auttanu kun paniikki oli iskenyt jo.
Mie huusin että kuolen enkä saa henkeä ja jenna yritti muistaakseni siinä kohtaa tarjota ilokaasua mut ei minuu se kiinnostanu ja yritin kaikin voimin keskittyä vaan ponnistamaan ja hoitaja huus että Sinna nyt hengität ja sain vedettyä vähän syvempään henkeen ja tyttö oli pihalla! Lapsi vesien jälkeen tää kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa ja kello oli 3:16 kun tyttö syntyi :)! Muistan kun katsoin Jennaa ja sen alahuuli vaan väpätti niin tajusin mitä oli käynnyt ja itsekkin aloin parkumaan siinä ja kuulin kun tyttö parkui ja laitettiin mun masulle.. Löllis pentele kehtas vielä hätä kakat vääntää siihen<3 IHANA!

Kätilö sanoi että saan olla vauvankanssa 2 tuntia ja sitten se viedään teholle, tämän siis sanoi ennen kun synnytin. Se oli niiden arvio koska viikkoja oli vain 36. Muistan kun kätilö tarkasti tytön hoitajan kanssa ja oli ihan huulipyöreenä siitä että ei sitä teholle tarvitse viedä että 9 pisteen tyttö ! ja todella reipas. Painoa oli 3kg ja 10g ja pituutta 47cm! Siinä kertomus mun ja Lölliksen ensitapaamisesta<3 Aikamme sairaalassa saatte kuulla vasta seuraavassa :)!

Hoitaja laittoi hyvään pakettiin <3

En tiedä parempaa, ihanampaa, rakkaampaa tai kauniimpaa <3