tiistai 21. lokakuuta 2014

Hankala minä

Ikävöin keskustan jouluvaloja eilen kun riensin kotiin tihkusadetta pakoon. Ajatuksiani keräilin hämmentävien musiikki kappaleiden seasta ja mietin ensimmäiseksi tätä blogia mutta turhauduin koska en halua kirjottaa tänne asioita niiden oikeilla nimillä.

Tänä aamuna etsin ja kehittelin itselleni piilopaikkaa.. piiloa jossa saisin märehtiä ypöyksin hiljaisuudessani. Kylpy ammeeni oli liian kova ja kylmä.. sängyn alle en mahtunut ja kaapeissa ei ole enään tilaa edes pikkusormelle joten tajusin että mun on kohdattava asia ja tulla selittämään siitä jotain että tajuaisin itsekkin miten toimia.

Jotain hyvää tapahtui.. ja mä juoksen sitä hyvää karkuun.. tai ainakin yritin.
Juha oli hyvin huolissaan kun en ole maininnut häntä blogissani ( Juha = Hauskin ystäväni ikinä)
ja lupasin seuraavassa postauksessani mainitakkin ja tähänhän se sitten sopiikin..
Juttelin eilen illalla Juhalle tästä asiasta ja se vaan nauro mun hankaluudelle, siinä on ihminen joka tuntee mut mutta ei aina jaksa ymmärtää.

Kokosin kasan neuvoja yhteen ja otin niistä vaarin.. annan ajan ja tilan vallata elämäni ja otan lukot pois ovista ja ikkunoista.. annan kaiken hyvän ja huonon tulla vaan ja turvaudun tuttuun ja turvalliseen kahvinkeittimeeni kun pahapaikka iskee..

En voi elää elämääni varoen ja säälien itseäni. En voi roikkua menneisyydessäni ja rakentaa seiniä sen varaan. Joskus on päästettävä irti ja juostava vielläkun jalat kantaa joten päätin kuin päätinkin alottaa uuden vuoden jo lokakuun lopussa. Kerrankin olen itsekäs ja otan varaslähdön ja riennän päin uutta ennen muita ja noukin parhaat asiat päältä.

Sinna ja Neri ensin muut perässä, ystäväni ovat mulle myös kaikki kaikessa ja jos joku ei ymmärrä että tarvin hetkiä tilaa ja ymmärrystä hankaluudelleni niin sitten se ei sovi mun pirtaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :-)