Aika lisää

Olen pitänyt tietoisen tauon kirjoittamisesta.. Menneisyys on kolkuttanut oveani viime aikoina ja mun on pitänyt käsitellä ja ajatella sitä. Se on jollain tapaan jättänyt muhun niin syviä haavoja että niiden parsimiseen menee aikaa. 9kk olen ollut äiti ja olen huomannut että ei ole ollut aikaa käsitellä omia tunteitaan, ei ole ollut aikaa miettiä itseään. Itsekkäästi otin enemmän omaa aikaa kun normaalisti ja kuvittelin kliseisesti että likkojen kanssa ulkona käynti jotenkin kompensois mun ajattelua mutta ei, päin vastoin.. Tuli otettua ehkä hieman takapakkia ja huomasin että tää on se juttu, mun juttu on keskittyä jokaiseen hiljaiseen hetkeen, tuijotella ikkunasta ulos ja nauttia hiljaisuudesta.
Mun juttu on ajattelu ja miettiminen ja jos en sitä tee menen tukkoon.

Väsymys, stressi vai mikä? Jätän tavaroita mitä ihmeellisempiin paikkoihin, lompakko jäi kassalle ja yks kaks herättyäni aamulla en enään muistanut puhelimeni salasanaa jonka näpytän päivässä sen sata kertaa.. Pitäiskö nukkua enemmän vai enemmän rauhoittua ja olla olematta.

Joulun jälkeen on hyvä pysähtyä ja hemmotella itseään! Mä REPÄSEN ja käytän itsekeskeisesti rahaa itseeni ja menen kampaajalle ja matkahuollosta tuli juuri teksrari että mun piilarit ovat saapuneet!
Toivottavasti saisin uuden alun tähän blogihommaankin joskus ja mieluiten nopeasti.

 Lopuksi viellä Neri esittelee teille yhden mun lemppari kirppari löydöistä! Kaksi Finlaysonin tyynyä yht 10e :---)

Mielipide julki

Hiljaiseksi saa jopa minut näillä nykypäivän uutisilla, olo on tyhjä ja järki lopettaa raksuttamasta ja jouduin käymään lääkärissä laitattamassa leukaluut takaisin sinne minne ne kuuluu..(no mutta melkein). Missä ovat ajat ja niin ihanan selkeät sävelet kaikesta? Mulla ei ollu homoliittoja vastaan mitään mutta haistoin jo kaukaa mitä siitä seuraisi.. Vaaditaan lisää? Aletaan hakemaan jokaiselle "ihmis tyypille" omaa oikeutta tehdä mitä haluaa.. Sukupuoli x? Uutisissa luki näin.. Sukupuoli x tarkoittaa ihmistä joka ei koe tai ei HALUA kokevansa itseään naisena tai miehenä.. Surulliseksi vetää kun puhutaan vauvoista jotka syntyvät kahdet värkit jalkovälissä ja mietitään että jätettäisiinkö hänet sellaiseksi ja annettaisiin pohtia kokonainen lapsuus asiaa; mikä mä olen? Kuinka sekaisin sitä itse olisi jos heräisi aamulla ja tajuaisi olevansa jotain muuta kuin mies tai nainen ja millä perusteella tekee toisen ihmisen lapsuudesta niin rankan. Ymmärrän toki puhumisen ihmisen vapaudesta valita itse ja vauvahan ei siihen pysty.. Mutta mutta ja mutta.. En edes pysty ajattelemaan.. Putin seilaa sotalaivallaan suomenlahdella ja me mietimme täällä vain ihmisoikeuksia.. Lapsilisistä 10% lähti minne? Kreikkaanko :'D Nuori äiti jolla ei ole koulutusta joutuu sydänsyrjällään miettimään tulevatko lukukausi maksut voimaan, miten maksan lapseni opiskelut ja mitä täällä tapahtuu? Homot marssivat sateenkaari viirit kädessään ja kivittivät ikkunoita.. Kuka marssii lapsilisien takia? Mikä on tärkeämpää? Voiko näitä asioita edes verrata? Joku Matti Meikäläinen oli kirjoittanut tekstin että,insestien pitäisi päästä naimisiin myös? Ja puhui adoptiosta.. Rakastaa veljeään ja he ovat onnellisessa parisuhteessa keskenään? Enään en ihmettele sitä,miten Päivi Räsänen on niin sekaisin.. Pommitetaan älyttömyydellä.. Näitten asioiden varjolla en osaa ajatella selkeästi.. Sisällä lojuu tyhjyys ja hiljaisuus ja päässä soi mitä vittua. Hyvää maanantaita kaikille ja muistakaa ajatukset ovat omiani ei oikeita eikä vääriä vain ja ainoastaan omiani..

Kroppa ja omapää

Vanhuus ei tuu yksin.. mitä mä selitän, mähän oon nuori ja vetree!

Viellä parivuotta sitten suklaa uppos muhun ja kaikki joulut viihdyin paremmin keittiössä suklaa kulhojen äärellä ja perhe sai kyllä jäädä omaan arvoosa.. taskut oli täynä gheisha, fazerin dumplen ja pätkiksen papereita ja suklaan osalta joulu jatkui aina helmikuunloppupuolelle!

Mutta mikä tuli? Nyt löydän itseni karkkihyllyltä repimässä hiuksiani ja miettimässä että mitä mun tekee mieli kun jotain tekee mutta ei tiedä mitä. Jokaisen suklaan kohdalla suljen silmäni ja matkustan ajassa taaksepäin hetkeen kun tapasimme viimeksi mutta ei sytytä, päin vastoin karvat nousevat pystyyn. Viimeisen vuoden ajan olen ostanut itselleni yhden lauantaipussin ja kerran menkka kiukuissa irtokarkit huusivat nimeäni filmtownin lasientakana. 

Muistan kun lapion pussin täyteen sydämmet silmissäni ja fiilistelin kun kaikki "lempikarkit" löytyy samalta hyllyltä. Kotona viritin tuikut tulille, kaivoin kaapista seepra leggarit jalkaan, asettelin kaukosäätimen mukavasti käteeni ja sujautin ensimmäisen karkin suuhuni ja toisen kunnes paha olo hiipi ja mahassa päässä ja koko kropassa, väkisin söin kourallisen niitä kun jokaista piti maistaa siinä toivossa ettei se aiheuttaisi pahaa oloa. 

Karkit päätyivät kulhoon keittiönpöydälle mistä lennosta nappasin välillä yhden karkin.

Ei nappaa ei mutta hyvähän se vaan kai on! Raskaus himoni oli fetasalaatti joka uppoaa vielläkin.

Raskaana kerran tuli makean himo ja silloin oli pakko saada päärynäjätskiä ja litra kevyt maitoa!

Sipsi hylly saa mut puhuttua ympäri ehkä kerran kahteenkuukauteen välillä oikein ärsyttää kun tekis mieli syödä karkkia ja muuta mutta sitten ei kuitenkaan.

Mua ihan suoraan sanottua vituttaa se jos joku kritisoi syömistäni! Mä syön kyllä! Kotiruokaa, käyn välillä subissa koska =<3 ja yritän opetella syömään hedelmiä ja kasviksia kokoajan enemmän ja enemmän. Kahvia juon litratolkulla ja veden juonnin opettelu on vaiheessa. 

Paino putoaa vaikka en hirveemmin liiku. Lenkillä käyn kerran ja hyvällä tuurilla kaks kertaa viikossa mutta en sillä fiiliksellä et jos painoputois vaan kun se auttaa mua nollaamaan tilanteita.

Eilen puntari näytti 57,00kg ja myönnän että hymy nous korviin.

Kuvat on otettu 2012 jouluntienoilla. Silloin puntari näytti 55,kg. Eron jälkeen syöminen jäi vähemmälle ja turrutin mieltäni baarien kätköissä. Tällähetkelläkin itsetunto on nollassa ja peilistä mua katsoo olevinaan joku pullukka, Iskä teki mulle teininä selväksi sen että tissini ovat erityisen pienet ja jokainen jonka syliin saatoin istahtaa mainitsi perseestäni.. En hetkahda helposti mutta liika jankakaminen on liikaa.. Kahdessa viimeisessä suhteessani viimeisetkin itsetuntoni muruset ovat riistetty multa pois.. Yleiset rannat ovat historiaa ja villatakkien piilossa on vain hyvä olla.

En ymmärrä miten joku voi loukata toista yhä uudestaan ja uudestaan, sitten sitä  joutuu kamppailemaan itsensäkanssa ties montavuotta, Jopa eronjälkenkin yritetään tehdä kaikkensa sen eteen ettei itsetuntoni pääsisi nousemaan ja sitten käy noin.. Vasemmassa kuvassa näytän mielestäni nälkiintyneeltä oravalta.. Mutta miten sitä saa omat silmänsä auki että näkisi itsensä jonain muuna..
Asia ei ole mulle mikään ongelma enkä tietoisesti yritä laihduttaa itseäni, syön mielestäni normaalisti ja välillä mässäilenkin. Viimeksi tänään söin motzarella pitsaa!

Vihaan miehiä jotka kohtelevat naisiaan näin, en todellakaan sano että olisin itse sen parempi mutta tiedän missä rajakulkee.. toisen satuttaminen fyysisesti ja psyykkisesti on vaan niin väärin.
Mutta villä joskus mä saan ne muruset kerättyä ja pystyn taas hengittämään vapaammin ainakin toivon niin :)

p.s Pienet kehut ovat ihan yees.. mutta kommentit: syötsä mitään ja muu kritisointi käy tunteisiin.

Aamu arkea ja onnelisuuden hetkiä

Ihanaa, heti herättyäni kuvio oli ihan selvä, oli selvät ajatukset mitä teille kirjottaisin tällä erää.
Oon viime aikoina onnistunut hankkimaan hirveesti uusia lempinimiä mm. ressipylly, kiukkuperse, ja hassu tyttö. Selailin aijempia kirjotuksiani ja onhan niissä vähän sellasta vali vali hommaakin joten nyt jos pysähdytään hetkeksi hallinallejen maahan, hymyillään ja ollaan onnellisia.

Eilen eräs tuttava kirjoitti facebookkiin tekstin tyyliin "kaikki on paskaa koska kyllästyttää" mites teillä? Hetken hiljaa mietin itsekseni ja vilkaisin lipastonpäällä lojuvaa laskupinoa ja sieltä se ajatus lävähti päähäni, olen onnellinen :--) aidosti onnellinen!

Vaikka rahaa ei olekkaan liiemmin ylimääräiseen niin silti olen onnellinen.
Vaikka kaveri piiristäni jouduin pitkin hampain karsimaan ihmisiä pois niin olen onnellinen.
Vaikka en pääse silloin kun tahdon, torille tanssimaan lambaadaa,

Mulla on ihana koti jossa viihdyn vaikka olisikin pientä sotkua
Mulla on maailman ihanin paras ystävä Roosa joka ymmärtää että en aina jaksa
Mulla on miljoona syytä olla onnellinen.

Olen vasta tutustunut aivan ihanaan ihmiseen ja toivon että saan joskus jatkossakin mainita hänestä.
Pasi piristi mun aamua kyselemällä kuulumisia, välillä alan vainottelemaan että oon raskaana kun herkistyn tollasestakin jutusta mutta me ollaan Pasinkanss nähty viimeks vuos sitten ja kyllä mä oon monet illat miettinyt että miten sillä menee. On ihanaa se kun jotkut ihmiset eivät lähde kulumallakaan elämästäsi, on ihmisiä jotka ymmärtävät että vaikka ei vuoteen puhutakkaan ja kynsin ja hampain revitä aikaa jostain pikaiseen kahvitteluun  niin se ei tarkoita sitä etteikö oltaisiin ystäviä.

Tällä hetkellä fiilis on hämmäntyneen onnellinen kun mietin kaikkia asioita jotka ovat hyvin, istun tässä tyhmä virne naamalla ja näytän siltä kun joku olisi juuri käynyt sujauttamassa hattuuni munan :--D'
Vauvakin naureskelee varpailleen ja viestittää katseellaan että kyllä tästä hyvä tulee!

Vauva syö sukkaa ja tajusin että ilman toista ei olisi kolmatta joten pakko se on Jesseäkin kehaista varsinkin viime kuukaudet ovat menneet yllättävän kepeästi ja hyvin, olen saanut vapaa aikaa enemmän, en ole ollut enään niin usein turhien kiukkujen kohde ja muutenkin asiat ovat alkaneet rullamaan. (koputan puuta)

Ällö onnelisuuden täytyneinen postaus ja helkutin tylsä mutta pakko oli tasapainottaa näitä avautumisia. Ja teki todella hyvää psyähtyä hetkeksi miettimään mitkä asiat on hyvin, kun aina sitä nukkumaan käydessään miettii vain niitä asioita mitkä valuu pitkin reittä!

DON´T WORRY BE HAPPY!

Aamu Puuro

Eilisen tiskit säästetty aamuksi

Hella jäännyt päälle puuronkeiton jälkeen

Päikkäreille valmis vauva

Äidin aamiainen, välipala ja lounas

Iskä vahtii

Mitäs.. sitten?

Kuolavaluen tuijotan tyhjyyteen ja mietin mitä alkaisin kohta tekemään..
Pari todistusta olisi oiva sisustuselementti.. Kuulitte oikein, mun kaappien kätköistä löytyy vain peruskoulun päättötodistus ja sekään ei kyllä päätä huimaa!

En halua keksiä koottuja selityksiä kun Neri alkaa kyselemään mun koulunkäynti historiasta, voin vain kuvitella että jos tämän nyt tähän jätän niin saan painia lapseni koulunkäynnin kanssa monet kerrat.
Ainakin itse muistan lapsuudestani ajatuksen "en sitte miekää" "ei munkaa tarvii" kun sain kuulla kuinka pieninumeroinen oli äitini keskiarvo.
Tiedon vanhempien huonosta koulumenestyksestä sain korviini 8 vuotiaana.

Ja se olkoon vain kylmä fakta että sitä lapsena seuraa ja ottaa mallia vanhemmistaan, ei toki siivouksessa tai muissa kotitöissä vaan juuri näissä asioissa. Ei omatunto painanut kun repustani löytyi matikankoe ja 6-.. Koulumatkalla potkin käpyjä, jäin rakentelemaan puroja, kurasin vaatteeni ja menin tunnin myöhässä kotiin ja läväytin kokeen pöydälle odottamaan nimmaria.
Tottakai siitä aina huudot sai. Mutta se että otatko sellaiset vanhemmat vakavasti jotka eivät ole oikein koulujakäynneet niin se on sitten eri asia.

Tarkoitukseni olisi ihan ensimmäisenä suorittaa kokin tutkinto loppuun josta ei paljoa puutu!
Koulu ei oikein silloin kiinnostanut kun oli töitäkin tarjolla josta maksettiin..

Mutta mutta mitä sitten..? AMK? vai onko se mulle pikkasen liikaa ja liian kauakainen haave..
Selviäisinkö sen huonoin arvosanoin läpi vai hukkaisinko siinä taas parivuotta elämästäni toteamukseen ei tuu mitään. Mun on välillä ylitsepääsemättömän vaikee keskittyy lukemaani.

Vai tyydynkö vain yhteen todistukseen ja toivon että joku pikkukahvilia/baari ottaa mut töihin että pääsen läträämään kahvin ja kaljankanssa taas. Siitä onkin aikaa kun viimeksi olin kalja suihkussa :--D (pitkäjuttu). Ihmisten ruokkiminen ja juottaminen on se juttu! Harvoin kukaan tulee kyrpäpystyssä tilaamaan tuoppia!

Nytkin on älyttömän vaikea keskittyä joten jätän miettimisen tähän ja alan suunnitella Nerinkanssa mummolaan lähtöä liian pienillä päikkäreillä ._.

Nerin 7kk:tis kuulumisia

Monta yötä on tullut neidinkanssa valvottua ja parhaillaan ollaan väännetty kättä sinne aamu neljän tuntumille.. Ei nukuta ja halutaan kaikin keinoin olkkariin leikkimään.. epätoivo alkoi tulla kylään yhä useammin ja mietin että mitä teen..

Neri heräili 7-9 aikaa aamulla nukkui ensimmäiset päivä unet

parintunninpäästä heräämisestä ja seuraavat n: klo14,

jos halusi välttyä iltaisin huutokuorolta piti viellä n:klo 17 ottaa puolentunnin päikkärit

ja nukkumaan viimeistään klo 20.00

Mutta nyt käännetään kelkka nurinpäin ja hyvästellään niin ison tyttöni iltapäikkärit, toisinaan saa olla silmätarkkana ettei neiti vahingossakaan ummista silmiään koska siitä tietää miten rattiriemukkaille aamun pikku tunneille saattaa päivämme venyä.

Se tunne kun huomaat omien silmiesi luppaavan ja katsot sylissäsi olevaa vauvaa jolla on silmät enemmän auki kuin Aleksanter Stubilla ikinä.. vauva hommissa et voi ikinä todeta että no annanpa olla ja että lähtisit viellä kävelemään. Vauva hommissa et voi ikinä ottaa aikalisää juuri silloin kun sinulle sopii, joudut heittämään hyvästit muutamille verisuonille päässäsi ja sorrut epätoivoisesti tilaamaan vitaproon ensimmäisen kuurin. Pian huomaat aamupalasi olevan vitaproota, beroccaa, mama vitamiinia, ja kylkeen litra kahvia.

Mutta niinkuin kaikki me sen tiedämme ei vauvat ole mitään tähti tiedettä vaan miniversioita meistä!
Ei tarvitse olla ruudinkeksijän vaimo että oivaltaa jättää iltapäikkärit pois päivänjärjestyksestä.
Ja meillä taas nukutaan, halleluja ja aamen.
Kaikki ovat taas tyytyväisiä ja täynnä onnellisen söpöjä vauva hetkiä. Äiti hyppelee innoissaan tasajalkaaa puistoon lähtiessään ja on täynä uusia ideoita vauvan ruokien suhteen.
Blogi maistuu paremmalta kuin kermaviineri ja moppi taas heiluu iloisesti.

Nerin vierastaminenkin on helpottanut kummasti ei enään itkua kun vähän vieraampi naama saapuu kylään, itkun sijaan pidetään tuijottelu tuokioita ja saatetaan jopa hymyillä.

p.s voihan vauva <3

Lusikat jakoon

Sepä se, se vie toiselta kaiken minkä pystyy.
Ero ei tule yksin. Ero menee vaiheissa, ensin keskustellaan ja puidaan onko tunnelinpäässä valoa enään ollenkaan? Yhtäkkiä rakentavat keskustelut kiristyvät huudoksi ja sen jälkeen lentää iittalan astiat seinään, siinä kohtiin voi vain todeta että sinne menivät ne sinun lempi mukisi.
Tässä kohtaa tulee mun omakohtanen neuvoni: älkää ostako sitä sohvaa puoliksi tai heittäkö vanhoja kamojanne kaatopaikalle kun luulet että et niitä enään tarvitse. ( kyllä tarvitset) ja melkein jokaisessa kodissa on jonkinlainen häkkivarasto systeemi minne saat tavarasi mahtumaan ja toiseksi voit kysellä sukulaisiltasi haluaisivatko he majoittaa rakkaan sohvasi odottamaan tätä kipeää eropäivää?

Itse olen nukkunut öitäni sohvalla ja katsonut siitä silmälasit päässä televisiotani joka sisälsi huikeat 23 tuumaa. Olin rakastunut enemmän meidän kahvinkeittimeen kuin itse koko touhuun olin nimennytkin sen MARKOKSI. Silloin kun kukaan ei kuullut ei nähnyt ja sälekaihtimet olivat visusti kiinni tokaisin Markolle huomenta! Tottatosiaan ja ikävoin Markoa edelleeen :--D
Ja mitä me tästä opimme älä nimeä kahvinkeitintäsi ja kiinny siihen liikaa.. :--D

Ja ohoi voidaan myös hypätä pikkumaisuuden ihmemaahan ja muistella niitä tyynyliinoja jotka sai kaupan päälle kun osti kaksi pakettia pyykinpesujauhetta ja ne juhlamokan keräily kahvipurkit ja muistaako kukaan sitä ihanan täydellistä eloveenapurkkia jonka sai mukaansa ostamalla kaksi pakettia leipää! Minä muistan ja joka päivä katkeroidun sitä ajatellessani! Kuka muistaa kuka maksoi ruokaostokset juuri sillä erää kun tuli niitä IHANIA kaupanpäällisiä. No minä muistan ja niin muisti eksäkin! Muistan kuinka hypin tasajalkaa kaupassa ja hypistelin onneissani tätä eloveenapurkkia ja laitoin sen kortiin, ostin meille kaksipakettia leipää ja leipä osaston jälkeinen aika kassalle meni vain eloveenapurkin kuvat silmissäni mutta kyllä se oli minun lompakkoni jonka sisällöllä kuittasin loppusumman. Mutta niin vain sinne se meni hävisi erontuomien pahvilaatikkojen kätköihin.
Muista kun viime talvena kirjosin sitä päivää ystävälläni istuen, edes kuuma kahvikuppi ei saannut tuohtuneesta mielentilastani kiinni. Harmittelin tällä erää sitä sinistä juhlamokan purkkia kunnes ystäväni sanoi omistavansa sellaisen ja haluisi lahjoittaa sen minulle.
Hymy nousi korviin asti.

Pahin asia kuitenkin oli se matto! Tiedätte sen fiiliksen kun muutatte ensimmäiseen "omaan" kotiinne ja päänne on täynä kaikkia ihania ideoita miten teette pesästänne ainutlaatuisen ja juuri sen mistä olette aina uneksinut.
Se unelmien matto jonka löysimme halvalla robinhoodista maksoi kuitenkin tämä kolmilahkeinen otus, ja sen me myös molemmat muistimme vaikka toisinaan minä en olisi halunnut muistaa!
Karvalanka matto ja viellä beige ja mä olin yhtä hymy
ä kun rullasin mattoa ensikotiimme.
Sillä hetkellä kun lusikat menivät jakoon millään ei edes markolla ollut väliä vain matto oli mielessäni ja yritin epätoivoisesti hieoroa kauppoja mutta se oli turhaa siinä katkeruuden ihmemaassa. Valkoisen silkkiliinankanssa heilutin Matolle, markolle ja muille purnukoille mutta kuitenkin tyytyväisin mielin kun tiesin että tästä alkaa joitain uutta. Se uusi ei kuitenkaan ollut sitä mitä suunnittelin sitä mistä haaveilin vaan jotain aivan muuta.

Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin toisin, minulla on maailman suloisin tytär joka juuri eilen oppi kielen näyttämisen salat ja joka harjoittelee joka päivä liikkeelle lähtöä uudella karvalankamatollani.

Oli minulla tätä mattoakin ennen oma karvalankamatto mutta se oli ottanut osakseen liikaa negatiivisia muistoja joten se pääsi mattojen maahan.

Isi

Menneen isänpäivänkunniaksi kirjoitan minun isistä.
Ensiksi kuitenkin: Me vietettiin Isänpäivää tässä minun luona, iskä ja mun sisarukset tuli kahville.
Mielestäni isänpäivä ja äitienpäivä on kaupallista roskaa mutta kyllä silti todella mielelläni muistan omia vanhempiani ja isovanhempia, ainakin sitä aina tietää että silloin nähdään iskänkanssa kun muutoin aika harvoin näemme pienen välimatkan takia.
Mie leivoin tonnikalapiirakan, tarkoitukseni oli leipoa siihen kylkeen viellä punaviinimarjapiirakka mutta vauvani valvotti edellis yönä sinne aamu neljän hujakoille joten nautin pitkäksi venyneestä aamusta ja luotin siihen että iskän kihlattu oli ruokkinut iskän hyvin ennen mun luokse tuloa.

Sain kuin sainkin "pakolliset" kehut piirakasta wuhuu! vaikka itse olin hieman pettynyt kun ei se niinkään miltään maistunut vaikka kuinka yritin maustaa.
Resepti täältä . Ens kerralla korvaan hemapan paprikalla ja punasipulilla.

Ollaan iskänkanssa todella samallaisia jollain tapaa, rakastamme omaa rauhaa, hiljaisuutta ja vihaamme tyhjän nauramista, heitämme läppää muista mutta olemme todella huonoja kuuntelemaan vitsejä itsestämme. Vahingon ilo on ehkä parhaita ilojamme ja hermostumme helposti.

Iskä on yrittänyt opettaa mut luistelemaan, on opettanut pitkäjänteisesti minut pyöräilemään, hieromaan hartioita josta sain aina 5mk kun hieroin 5minuuttia ja 10mk kun hieroin 10 minuuttia :-D
Iskä oli aina se joka leikki meidänkassa pihalla kaiken maailman leikkejä ja siinä sivussa yritti muovata meistä vaikka mitä urheilijaa. Tässä kohtaan mieleeni piirtyy kuva kun olemme urheilukentällä harjoittelemassa yleisurheilua koska Jennalla oli tulossa kisat (huutonaurua).
Iskä sai mut tanssimaan pienenä balettia ja innostumaan hetkellisesti jalkapallosta mutta ei musta tullut iskälle sitä ensimmäistä naismaalivahtia jääkiekossa.

Iskä osas piirtää mutta vain yhden kuvan ja se oli kissa joka irvisti kieli pihalla, se oli mielestäni niin heino että pyysin iskän aina piirtämään kuvan mulle uudestaan ja uudestaan.
Iskä oli myös tunnettu ruoan laittaja, italianpata joka joskus saattoi olla hieman soppamaista ja letut joista myöskään ei aina mennyt takuuseen.
4-5 vuotta oli mittarissani ja muistan kuinka näin isäni tarhan portilla hakemassa minua kotiin, juoksin aina niin lujaa kuin jaloistani pääsin hyppäsin syyliin ja itkin vuolaasti silkasta ONNESTA!
Mikään ei ollut niin ihanaa kuin se kun hän haki typerästä tarhasta minut kotiin.
Muistan myös sen isi-ikävän kun olimme siskoni kanssa maalla.. siellä minä itkua tihrustin ja mokasin sanoissani mutta kyllä iso tätini taisi ymmärtää mitä ajointakaa. ; mulla on pahamieli iskää!! mä valitin.
Mökki reissuilla iskä oli se joka kaivo madot mullasta ja likasi sormensa meidän puolesta virittäessään niitä koukkuihin, iskä oli myös se joka leikki meidän omaa kotiparturiamme ja saksi meille aina niin tyylikkäät polkkatukat, mutta vanhemmalla iällä isi oli myös se joka laittoi hiuksiini ihan ensimmäisen punaisen hiusvärin.

Näitä juttuja riittäisi loputtomiin mutta sen sanon että vaikka mitä ollaan yhdessä ja erikseen koettu niin olemme tulleet läheisemmiksi ja viisaammiksi siinä että isi on isi ja minä isin pikku tyttö.

hey ho let´s go

Aina ei viitsi eikä läheskään joka kerta jaksa "tuhlata" aikaa siihen että istuisi ja kirjottaisi.
Pää lyö joko tyhjää tai sitten on vaan ihan liikaa täynä ajatuksia jotka vaihtuvat nakkikeitosta eilispäivän uutisankkurin typerään virneeseen sekuntissa. On tullut huomattua viime aikoina, ettei oikein muillakaan oo toi runosuoni sykkinyt näillä harmailla keleillä, lukuluettoloni on ollut vähän hiljaisempi uusista postauksista.

Olen ollut tosi stressaantunut ja kiukkuinen viimiset pari, kolme (neljä) viikkoa.
Tuntuu kuin ei oikein suksi luistais.
Siinäkin mielessä oon vähän hassu että uskon vahvasti karmaan ja siihen että joku antaa meille "merkkejä". Parin päivän merkit mulle on lähettänyt Vesa Matti Loiri ja uskon että se on merkeillään viestinnyt että mun pitäs ottaa vähän rennommin ja hassutella. Eilen kävin kaupassa ja kiukuttelin kun en meinannut keksiä mitä haluan syödä ja päädyin valmis pastapussiin jossa lukee: paista 400g jauhelihaa........
Hipsin kotiin ja kiroilin vyöni jäämistä kotiin ja suunnilleen juoksin loppumatkan farkut nilkoissa.
Ja kuulokkeistani kuuluu Loirin nauravakulkuri. Repeilin itsekseni ääneen joten kaikkien ohikulkioiden silmissä olen lunastanut itselleni sekopään maineen! Mutta nauroin ja tuntui kuin oloni olisi tullut paljon helppottuneemmaksi.

Tänään käydessäni kaupassa hakemassa Nakkisoppaan niitä nakkeja, kotimatkalla soi se Loirin vetäsemä Anna sen soida ja taas löydän itseni kikattamasta samoissa liikenne valoissa eli se mummo jolla ei ole muuta tekemistä kuin tirkistellä sälekaihtimien välistä ihmisiä on jo varmasti soittanut valkotakit perääni.. ( niitä odotellessa) pointtina kuitenkin se että Loiri on ollut se joka on mut saanut nauramaan ja laittanut mut ajattelemaan asioita ja sitä että mitä jos eläiskin ihan vaan hetkessä, se tosin ei lapsenkanssa onnistu kun koko ajan pitää mennä 10687 askelta edenpänä mutta näin niinkuin muuten.

Aamulla avasin makkarin sälekaihtimet ja ikkunan, napautin radion päälle aloin repimään lakanoita vaihtoon, hymisin tyytyväisenä musiikin tahtiin ja petasin sänkyni kivasti. Nerin punkkaa särmätessä radiosta tuli se! Se tuli jonkun muun suusta.. se asia jota yritetään pimittää pettyneiltä naisilta joiden unelmista ei tullutkaan totta! Nainen sanoo radiossa: Se ei vaan sovi tähän nykypäivään että ollaan loppu elämä yhdessä, sitä ihminen haluaa eri elämän tilanteisiin erillaisen kumppanin.
Näin itseni hidastetussa filmissä lyhistymässä sängylleni miettimään että aijj jaha..!
Nykypäivää.. noh selvä se sitten ja millainenkohan mies se tähän seuraavaan kahteen vuoteeni sopisi... Mitä!! Eikö parisuhde, yhdessäolo, ja naimisiin meno ole rakkauden asioita?
Onko evoluutio muuttanut nyky ihmistä niin paljon että sanotaan ettei ihminen pysty rakastamaan yhtä ihmistä koko elämäänsä. Miten niinkin "ihana ja hauras" asia kuin rakkaus on laitettu nykypäivän muottiin? Tulevaisuus vie aioita huonompaan suuuntaan päivä päivältä kaikki vaan muuttuu paskemmaksi.. Kohta me leijaillaan avaruudessa jossain aluksessa niinkuin siinä W.A.E.L.I
leffassa. Kaikki toimii robottien avuin ja me makaamme lepotuoleissa eikä tarvi kuin nappia painaa niin aukee luukkuu jonka kautta saamme paskannettua. Rakkauden näyttäminen muuttuu vain pieneksi silmiensiristämiseksi toiselle, robotit veivaavat miehiä ja ne siittiöt viedään robottien voimin jonnekkin säiliöön missä niistä sitten kehittyy jotain meidän kaltaisiamme.

Nämä ajatukseni pohjautuvat uuteen drive in tyyppiseen kauppaan..  Tälläinen siis on jo tehny! Ajat kaupalle ---> näpytät ruudulta mitä haluat ostaa ---> tuotteet tulvet liukuhihnaa pitkin---> ja ne pakataan sulle ja toivotetaan hyvää päivän jatkoa!
Voimme siis kohta heittää hyvästit sille tutulle lähikaupalle jonne jäit viettämään aikaa hyvän tunnelman vuoksi. Sinne meni sekin mummojen ajanviete paikka ja biljoonat työpaikat mutta kun nykypäivä ja tulvevaisuus! 

p.s nautitaan tästä kaikesta vähäänkään ihanasta ja normaalista. eletään hetkessä

on marraskuu

Vauvaa nukuttaessa mietin.. Oi kumpa vauvani vauva tuoksun olisin saanut taltioitua purkkiin tai edes johonkin riepuun mitä voisin hiljaisina hetkinä käydä hypistelemässä tai kumpa ne isot ja niin suuret hyvän olon tunteet ja fiilikset sais taiottua kekseiksi jotka voisi laittaa purkkiin ja käydä niitä illan hämärässä maistamassa.. Nyt nolaan itseni ja totean että en oo aivan varma että oliko se "väliaikainen" biisi jonka samuli vetäs vain elämässä niin vesa matti loirin mutta ihan sama.. Kuitenkin.. Niin hyvä biisi, samaan aikaan niin täynä iloa mutta myös surua.. Asiat ovat vain väliaikaisia, se on hyvä että ikävät asiat ovat niitä mutta ei, eivät ne ihanat asiat mitä meille tapahtuu sais olla vaan väliaikaisia. Olen äiti joka janoaa, tarvitsee, haluaa ja ottaa aika lisiä vauvastaan ja tähän totean kylmästi että eipä juuri tunnu jos käyn yksin kaupassa tai kaverinkanssa kahvilla. Niinkuin tänään, olin kahvilla ihan parhaassa seurassa, ihan ku kaikki mun murheet ja stressi olis vaivannu ja kiusannu mua vaan siks et ne halus jotain muutakin kuin neljä seinää! Ne katos, tai ainakin stressi isänpäivästä ja oon taas omaitteni eikä syksy tai kurantuneet kengät voinu vähempää kiinnostaa... Vauva valvoo mutta valvokoot.. Väliaikaista kaikki on vaan totta tosiaan. Pysähdyn revin patterit kelloista, kasaan guinesin ennätysten kirjaan maailman korkeimman pyynkki vuoren ja hymyilen. Jos löydätte itsenne katselemasta jotain idiootin näköistä heiluvaa ja hysteerisesti pomppivaa punapäätä niin ei hätää se olen vain minä ja olen ihan vaaraton tapaus, lupaan ostaa heijastimen ja laittaa musiikin pausselle aina ennen suojatietä.

Rahan menoa

Aamutupakalle mentäessä huomaa jäätyvänsä kiinni pehmustettuun penkkiin, enään ei paksu huppari riitä lämmittämään vaan pitää juosta takaisin sisään hakemaan takkia. - 1c: astetta herätti niinkin hyvin että alkaa miettimään että olenko edes omalla partsilla kun maisema on muuttunut.
Yhden yön aikana kaikki lehdet ovat päättäneet mennä nurmelle loikoilemaan ja maisema on muuttunut karuksi, tässäkohtaa alkaa päässä soimaan pmmp:n biisi jossa lauletaan ( routa raiskaa tämän maan) ja äkkiä sisään.. Ajatuksiin syöksyy vain yksi toteamus hyi hitto talvi.

En ole yhtään talvi ihmisiä mutta olen kuin olenkin selvinnyt siitä aina kunnialla!
Mieleeni tuli viime talvi joka kesti huimat 2 viikkoa mutta ne 2 viikkoa iski ankarasti poskipäihin.
Tepsuttelin aamun pikkutunneilla töihin ison mahani kanssa ja tuplasin isouteni järettömällä vaatekerrastolla. Viime talvena minua palveli iso, muhkea laskettelu takki jossa näytin aivan valaalta mutta silti kukaan ei tajunnut minun olevan raskaana jos näkivät minut se takki päällä :--D öh.

Neri syntyi maaliskuun 31pv ja aika siitä on lentänyt kuin siivillä! Kesä oli ja meni vai oliko edes?
Kerkesinkö edes näkemään kesää en muista, muistan vain että hetken kerkesin fiilistellä syksyä ja nyt talvi jahtaa ja yrittää vallata kaupungin. Mutta positiivisin mielin kohti tulevaa kevättä.

Ja niinkuin otsikko jo kertoo että rahan menoa koko talvi.. Ensin toppavaatteet ja sitten joulu ja uutenavuotenakin pitäisi tinat valavata ja kolikot räjäyttää kohti tähti taivasta.

Mulla oli alkuperänen tarkotus ostaa Nerille toppapuku mutta kun kerkesin hetkeksi pysähtyä miettimään niin päätin että eipäs ostetakkaan koska meillä on hyvä toppapuku ja Neri on viellä niin pieni ettei mielestäni tarvitse kuin yhden haalarin tälle talvelle. Ryömimisestä ei ole viellä tietoakaan joten en usko että hän tulee hirvesti tuolla ulkona "rymyämään" :--D Joten siis käytimme hyödyksemme äitiyspakkauksen haalarin jossa tuli tumput ja tossut myös.
Pipoja meillä on varmaan tusina erillaisia joilla saa piristettyä kokonaisuutta (pipoja en ole ostanut vaan olemme saaneet) ja tumppuja on 3 erillaiset ja alle välihaalareita myös 3kpl. Joten eiköhän näillä mennä tämän talvea ja ensi talvena voi sitten vähän enemmän jo panostaakkin kun likka on isompi.

Itselleni olisin voinut jättää talvivaatteet ostamatta kokonaan! Suututtaa kun vaatteet kaupoissa kallistuu ja kallistuu.. seppäläkin varmaan joutuu kohta konkkaan kokonaan. Inflaatio iskee.
Selailin alustavasti itselleni takkia netistä ja se sai aikaan vain syviä huokailuja halvimmillaan talvitakit olivat 40,00e jotka omistivat vain ohuen karvavuoren, mietin miten sellaiset rätit voivat edes omistaa nimen talvitakki? Talvitakki tässä iässä on asia joka palvelee varmasti jopa kolme kokonaista talvea ja miksei neljäkin joten miksei tälläiseen asiaan voisi sijoittaakkin enemmän?
Tottakai voi ja saakin sijoittaaa ihan hyvällä omalla tunnolla koska on tärkeää että me äiditkin pysymme lämpösinä ja terveinä.
Rakastuin moneen takkiin mutta ne olivat hintahaarukassa 60-100e ja omatuntoni sanoi ei kiitos ja otin suunnaksi kirpputorin.

Olin aivan varma että reissu olisi turha mutta ei suinkaan! Talveni pelastui, lompakko kiitti ja kumarsi ja kroppani huusi hyvästi pullero talvi! Päätin tänä talvena että ei laskettelu takkia että ehdottomasti joku parka takki mutta kuinkas kävikään?

Siinä se on! Mun talven pelastus 25,00e!

Ikinä ei tiedä joutuuko joulukuun alussa lukemaan iltalehden lööpeistä jopa +20c,
joten matkaani tarttui toinenkin takki, mikä tuuri että löysin kaksi takkia.
Tämä toinen takki on ohut takki syksyksi ja kevääksi josta tykkään myös ja joka näyttää paremmalta päällä kuin kuvassa niinkuin kuvasta näkyy niin muistuttaa enemmänkin jätesäkkiä kuin takkia mutta
tämä siis vain 5,00e

Tässä kohtaa olin kuluttanut 30,00e talveen ja otin suunnaksi hm:n ja seppälän ja kävin vilkaisemassa (ilman minkäänlaisia odotuksia) kenkiä talveksi. Yhdet minulla jo on mutta halusin jotkut vähän siistimmät kengät ja nekin löytyi ja niillä oli kaverina ale lappu, itkin hunajaa. Ja revin kengät hyllystä mukaani ja kassalla nappasin viellä kaksi paketttia ALE sukkia mukaan ja juoksin pomppien ulos kaupasta tyytyväinen hymy korvillani :--D  Kengille jäi siis hintaa 27,00e.

Näillä mennään eikä meinata! Kiitokset TAAS kylhullun kirpputorille.

2 plus 8 olutta

Perjantain lenkin ja rauhaisan saunan jälkeen on hyvä havahtua lauantaina piippaavaan puhelimeen.. Tän piippauksen jälkeen voi todeta että sinne meni se rauhaisa kinkkupiirakan leipomis päivä. Sisko laittaa viestiä lähtään parille ja kellon lähestyessä puoltayötä olemme siirtyneet vesilaseihin ja keskittyneet tanssimaan oikein olan takaa. Mulle tuli,pahaolo ja koti ikävä siinä puol 12 aikaa mutta siskoni takia kasasin itseni ja suostuin lähtä amarilloon katsomaan meininkiä. Tarkoitus oli pitää sisko ilta ja nauttia, tällä erää limaset ärsyttävät miehet jotka yritti pureutua aivoon saivat olla rauhassa sanomisiltani ja sitten alkoi sinna ihmemaassa loppu ilta ja kotia :--) Ilta oli todella kiva ja vaikka kuinka yritin kiskoa vettä ja viellä kahviakin illalla löydän itseni nyt sohvan nurkasta voivottelemassa vielläkin itselleni.. Sain sentään imuroitua ja pestyä lattiat, enään mua odottaa tuolla viikonlopun tiskit ja reissu kaupoille äidinkanssa. Chill.. Ja tähän väliin (seminaari mieslaulajien taina). Ja kiitos kummarrus ja ylistys Jesselle eilisestä kun auttoi mut läpi vapisevan päivän. Kaks viimisintä kirjotusta on kirjotettu puhelimella ja naureskelin eilen mun vallattomille kirjotusvirheille ----> ensijaksossa selviää saiko Sinna kinkkupiirakan uuniin, kauanko pyykit olivat märkinä pesukoneessa odottaen kuivumaaan laittajaansa ja mitä kaupasta tarvittiinkaan. P.s kiiltokuvia TÄNÄÄN

in love

Eilen lenkkimietteiden aiheeksi otin rakkauden, seurustelun sen aloittamisen ja kaiken muun siihen liittyvän. Matti Nykästä lainatakseni, rakkaus on kuin lankakerä alkaa ja loppuu joskus mutta joissais tilanteissa sen voi kääriä takaisin rullalle. Rakkaus on niitä elämän kipeimpiä asioita jotka on tapetilla joka nurkan takana. Rakkaus on asia joka saa fatserin menestymään ja joka tarjoaa lampille hyvät resurssit tehdä nessuista extra softeja. Ajatus rakkaudesta puistuttaa näin miljoona kertaa petettynä. Olen vahvasti sitä mieltä että rakkaus sana pitäisi poistaa käytöstä niinkuin viski koska sitä ei enään ole? Mitä rakkaus on? Kaiken se kestää kaiken se antaa kaiken se jaksaa? Jos rakkaus on todella tuota voin omasta puolestani sanoa vilpittömän sinisin silmin että olen rakastanut. Se miten tämä rakkautesi kohde musertaa sut ja syö sun sisuskalut hitaasti mutta varmasti, olet antanut itsestäsi kaiken ja viellä hän kehtaa raiskata itsetuntosi, vaikuttaa jokaisen ajatukseesi ja tekoosi. Se jää kiinni niinkuin kummitus, joudut lenkki reitin valitsemaan tarkoin koska et halua että tahti hiipuu kun jäät miettimään miten saat sen puiston penkin syttymään jossa niin rakastuitte. En väitä etteikö olisi pariskuntia jotka jaksaisivat toisiaan katsella sinne hautakivelle asti mutta väitän että nykymaailma on turmellut sen kauniin asian. Ihmiset on itsekeskeisempiä ja huutaa oman "onnellisuuden" perään. Tapaillaan, ihastutaan, rakastutaan ja ollaan onnellisia kunnes sisälle kasvaakin tyhjiö ihan yks kaks ja kuinka tämän tyhjiön kokeva ihminen meneekin ja olettaa ratkaisun löytyvän naapurin hameen alta ja sen jälkeen the end.. Ja vuosien eroprosessi alkakoon..!! Toisen ihmisen tyhjiö on täynä kaikkea uutta ja jännittävää ja toisen tyhjiö kasvaa ja kasvaa kunnes huomaa pian olevansa TYHJÄÄ täynä. Ja milloin sitä pystyy antamaan tilaa uudelle? Korvaako uudella tyhjiön vai ottaako uuden vain helpottaakseen oman suunnan löytämistä? Viha, suru, iloisuus jne ovat tunteita, ja ihmiset jaksavat hokea että sitten olet päässyt yli kun et tunne mitään? Miten niin en mitään..enkö ole päässyt yli? Kun ärsyynnyn vielläkin siitä kun takkia ei voi laittaa naulakkoon? Sekin on tunne.. Toivon vain että musta joku päivä tulisi viisaampi näissä asioissa ja pystyisin näkemään asian pumpulinpehmoisin mielin.

Kyökki

Aamupäivän touhujen jälkeen otin kameran käteen ja kuvasin keittiötäni teille miltä se näyttää nyt!

Ilman että olisin järjestänyt sen kamera ystävälliseen kuntoon, verhot repsottaa ja altaasta huomaa että vasta suunnittelen ruoan laittoa, aamupallekkin tajusin vasta pysähtyä kun heikko olo alko vaivaamaan.

Keittiössäni tehdään ruokaa, kirjoitetaan blogia kahvin ääressä, kuivatellaan pyykkiä, pestään pinttyneitä kahvikuppeja jotka ovat lojuneet parvekkeella tai olohuoneessa puolet viikosta, juorutaan ystävienkanssa ja kuunnellaan radion "hitti" biisejä.

                                   

Pääni on täynä ideito keittiöön jotka odottavat ihmettä lompakolleni mutta kaikki ajallaan ensin on laitettava kuitenkin kauheesti meidän makkaria mutta viihdyn keittiössäni näinkin! :--)

Hankala minä

Ikävöin keskustan jouluvaloja eilen kun riensin kotiin tihkusadetta pakoon. Ajatuksiani keräilin hämmentävien musiikki kappaleiden seasta ja mietin ensimmäiseksi tätä blogia mutta turhauduin koska en halua kirjottaa tänne asioita niiden oikeilla nimillä.

Tänä aamuna etsin ja kehittelin itselleni piilopaikkaa.. piiloa jossa saisin märehtiä ypöyksin hiljaisuudessani. Kylpy ammeeni oli liian kova ja kylmä.. sängyn alle en mahtunut ja kaapeissa ei ole enään tilaa edes pikkusormelle joten tajusin että mun on kohdattava asia ja tulla selittämään siitä jotain että tajuaisin itsekkin miten toimia.

Jotain hyvää tapahtui.. ja mä juoksen sitä hyvää karkuun.. tai ainakin yritin.
Juha oli hyvin huolissaan kun en ole maininnut häntä blogissani ( Juha = Hauskin ystäväni ikinä)
ja lupasin seuraavassa postauksessani mainitakkin ja tähänhän se sitten sopiikin..
Juttelin eilen illalla Juhalle tästä asiasta ja se vaan nauro mun hankaluudelle, siinä on ihminen joka tuntee mut mutta ei aina jaksa ymmärtää.

Kokosin kasan neuvoja yhteen ja otin niistä vaarin.. annan ajan ja tilan vallata elämäni ja otan lukot pois ovista ja ikkunoista.. annan kaiken hyvän ja huonon tulla vaan ja turvaudun tuttuun ja turvalliseen kahvinkeittimeeni kun pahapaikka iskee..

En voi elää elämääni varoen ja säälien itseäni. En voi roikkua menneisyydessäni ja rakentaa seiniä sen varaan. Joskus on päästettävä irti ja juostava vielläkun jalat kantaa joten päätin kuin päätinkin alottaa uuden vuoden jo lokakuun lopussa. Kerrankin olen itsekäs ja otan varaslähdön ja riennän päin uutta ennen muita ja noukin parhaat asiat päältä.

Sinna ja Neri ensin muut perässä, ystäväni ovat mulle myös kaikki kaikessa ja jos joku ei ymmärrä että tarvin hetkiä tilaa ja ymmärrystä hankaluudelleni niin sitten se ei sovi mun pirtaan.

Kun äiti on väsynyt

Olen ollut viimeaikoina todella väsynyt joka johtuneen varmaan Nerin hampaiden tulosta..
Koitan käydä ajoissa nukkumaan mutta kun menen sänkyyn pyörin ja mietin kaikkea mahdollista mitä ei ehdi päivän aikana mietiskellä. Ja on vaikea saada unta kun mietin että herääkö tyttö pian kiukkuamaan hampaitaan.. Neri on alkanut heräilemään aikaisin siis olemme hyvästelleet myöhäiset aamut, tilalla on niin ihanat aikaiset aamut. Mitä, vastahan minä nukahdin?

Yritän ottaa päikkäreitä samoihin aikoihin kuin Neri mutta kun menen sänkyyn hoen vain itselleni "nukahda nopeasti, nopeasti nyt niin ehdit nukkua" ja Neri jo herääkin.. Se taas niistä päikkäreistä..
Ja kun Jesse on ollut tytönkanssa olkkarissa ja minä olen koittanut pienentää silmäpussejani makkarissa niin ei siitäkään tule mitään, ei niin mitään. Tyttö juttelee olkkarissa ja kuuntelen vain hänen jorinoitaan ja kävelen kuin haamu kahvin keittimelle.. väsymys alkaa tuntumaan lihaksissa..
Jalka ei meinaa nousta ja koko kehoni vetää itseään alaspäin.. suutun herkästi kädestäni tippuvalle tiskiharjalle tai jollekkin muulle..

Eräspäivä mua ihan hirveeesti huvitti tän facebookin äityleitten eräs päivitys jossa luki tyyliin näin
= Hei te äidit olen yhden lapsen äiti ja kysyn teiltä kuinka saatte päivänne kulumaan lastenkanssa kun itse en meinaa saada mitenkään?

MITÄ? Onko jollain tosiaan noin paljon turhaa aikaa että pitää kysyä apua sen kuluttamiseen?
Mulle se aika tänne vaan! Mulla on kyllä käyttöä ajalle! (kelläpä ei)

Vauvan hoitoa senkanssa seurustelua leikkiä puuhastelua nukutusta syöttöjä pesuja!
Ruoanlaittoa siivousta.. siivous ei lopu koskaan ei ikinä ei milloinkaan. Aina löytyy jokin kaappi joka vaatii järjestelyä tai muuta.. Tässä katson kello se on 18:40 Joten tämä äiti jolla ei ole aikaa lähtee taistelutantereelle ---> Ilta kylpy, väsyneet yökkärin pukemis hetket ja puuron ohjailut vauvan suuhun ja nukuttelemaan!

Tässä tulee Vielä kasapäin suurenmoisen suloisia pikku mallistani jolla on yllään löytö!
Löytö tosiaan! Olen selannut kaikki fb kirpparit ja muut että olisin löytänyt tuon paidan ok hintaan mutta turhaan... Löysin tämän ihanuuden kuitenkin niinkin hassusta paikasta kuin oma kaappi!
Muutama kuukausi sitten isäni kihlattu toi meille 2 laatikollista vähän isompia vaatteita ja muistan kuinka kiireessä kävin ne nopeasti läpi ennen kauppa reissua. Ja eilen muistin laatikoissa olleen talvisempia pipoja ja sitten löysin tämän paidan myös! Aivan ihana yllätys väsyneeseen arkeen!

Pirteämpää viikonalkua kaikille toivoo Sinna & Neri <3

Petteri punakuono ja muut joulu stressit

Apua! Tätä mä oon kironnu viimiset parikuukautta.. Joulu oi se niin ihana joulu!

Joulu nimeltään harjotus joulu! Neri on jouluna 9kk :-o! Apua miten vanha jo silloin!

Niinkuin me kaikki myös minä haluan antaaa Neidille täydellisen joulun vaikka onkin vasta niin pieni! Aijon hommata joulukuusen ja pieniä joulukoristeita! Tarkotus olisi löytää halvalla myös punertavat jouluverhot! Jesse ei ressaa päin vastoin, tuntuu kun painais koko joulun ihan villasella!
Hokee: Se on VAAN joulu. Mikä vaan joulu? Mulla ei ole ikinä lapsena ollut vaan joulua!
Eikä tule olemaan minunkaan lapsellani!

Ikinä en ole kotonani tehnyt jouluruokia mutta tänä jouluna olisi tarkoitus!
Haaveenani olisi että olisimme Nerinkanssa äidilläni tuollain 24pv ja Jesse olisi meidänkanssa tässä mun luona 25pv. Mutta niinkuin oon itselleni yrittänny jankata ja lievittää stressiä että tämä on vain harjotus joulu! Eli ei haittaa jos pallot puuttuvat kuusesta tai että kinkku palaa poroksi uuniin!

Pipareita! Piparkakkutalo! Jouluvaloja! Kynttilöitä! Joulukukkia niin että tuoksuu! Ja rauhallista yhdessä oloa!

Mutta mitä 9kk tytölle lahjaksi? Kun katson tyttöäni juuri nyt hän syö rapisevaa pehmokirjaa, naureskelee sille ja juttelee. Voiko olla parempaa kun rapiseva pehmokirja?
Ehkä paketoin sen johonkin viellä rapisevampaan paperiin :--D

Ei vaan tässä olisi listaa mitä olen suunnitellut näin alustavasti

                            Tämä keinuheppa olisi tarkoitus löytää käytettynä

Pitäähän joka vauvalla olla muutama klassikko lelu

Kumi ankat/ kylpy ankat! Neri rakastaa polskimista isossa ammeessa joten nämä on pakko saada ja voi ottaa saunaleluiksikin mukaan!

Tämän pöllön löysin e baysta ja en ole varma onko tämä tulossa minulle vai Nerille :--D rakastuin aivan valtavasti tähän!

Tälläiset olisi tarkoitus pukinkonttiin saada :--)

Minä minä minä eikä kukaan muu

Tässä postauksessa pääsette tekemään pienen kurkkauksen minuun.. siispä 11 faktaa minusta kuvien kera.

1. Napostelen yöllä jos herään lämmittämään Nerille maitoa ja ainakin viellä en ole turvonnut pulla taikinaksi.

2. En ole pieni mutta olen erittäin pippurinen! 173cm ja 61kg

3. Fetajuusto ja Kermavaahto uppoaa tilanteessa kuin tilanteessa, rakastan niitä

4. VIHAAN sinistä väriä sisustuksessa

5. Juon 8-10 kuppia kahvia päivässä ja poltan tupakkaa liikaa!

6. En lue kirjoja koska en pysty keskittymään niihin.. haluaisin kyllä lukea mutta on turhaa lukea 5 sivua ja miettiä että mitä siinä oikein lukikaan

7. Suomalaiset saippuasarjat ja lämpöinen sohvan nurkka on parasta

8. Karkit ovat pahoja

9. Ostan vaatteeni suurimmaksi osaksi kirppareilta

10. Tykkään valokuvauksesta mutta musta on tullut laiska kamerankanssa

11.Mielestäni itsesäälissä pitää välillä rypeä ja kaulahuiveja ei voi olla liikaa

Viikonlopun tuohtumusta

Tosiaan meillä piti olla lauantaina reissu lahteen jota oltiin suunniteltu kaksi kuukautta ainakin..
Piti mennä Jessen siskolle, Jessenkanssa ja ottaa pientä humppaa!
Neri oltiin suunniteltu äidilleni hoitoon ja äitini tulikin Nerin hakemaan klo 14 hujakoilla.

Lahteen oltiin lähdössä puol 16 aikoihin ja sitä ennen soitin äidilleni ja tarkistin miten heillä menee ja ilokseni sain kuulla että Neri oli käynyt kiltisti päikkäreille ja nukkuu niitä edelleen.

Oltiin Kausalan kohdalla menossa kun äitini soitti ja sanoi että likka huutaa ja ikävöi mua.. niin piti kääntyä takaisin vaikka pyysin että olisivat viellä seurailleet tilannetta.. mutta turhaan.
Eihän sille mitään mahtanut joten menin noutaman pikku tyttöäni ja siinä siskoni ehdotti jos lähtisin käymään jossain sitten ku Neri on käynyt yöpuvulle ja että siskoni tulisi kotiini vahtimaan Nerin unta. Niin tehtiin!

Turhauduin suuresti kun kauan suunniteltu reissu meni penkin alle ja avasin salaisen arkkuni äidilleni... olin liian ilkeä. Asia on kuitenkin sovittu mutta pitäs mun kyllä opetella laskemaan kymmeneen ennen paskamyrskyn järjestämistä.. Ja onneksi kuitenkin Jesse meni hänen siskonsa luokse ja he pääsivät viettämään iltaa ettei suunnitelmat mennyt kokonaan reisille.

Olen vaan niin äkkipikainen ja kun suutun niin se laantuu vasta 10 tupakan ja 10 pahan sanan jälkeen..

Mutta niinkuin sanoin kävin sitten ystäväni kanssa tuossa tientoisella puolella sijaitsevassa pubissa ja toisessakin ja oli oikein kiva ilta! Mutta en kyllä olisi minnekkään lähtenyt ellen olisi kerennyt maistamaan oluita ja päässyt fiilikseen.

En nykyisin tykkää käydä tuolla humppaamassa oikeastaan ollenkaan.. siitä kärsii monta päivää rapulaa, ja otsasaa on huonon äidin leima!
Ulkona ollessani selässäni tuntui pistävä katse.. otin kaikkien ihmisten pienetkin vihajailut itseeeni ja oletin heidän heti arvostelevan minua äitinä vaikka ne vaan kysyi " kenenkanssa lapsesi on?"

Ei äitiys ole minulle suorittamista mutta se on sitä kun pitää pistää itsensä syrjään ja lapsi AINA etusijalle! Ja tällä yritän jotenkin fiksusti selventää sitä kun tässä on ollut kaikenlaisia niin sanottuja omia vastoin käymisiä jotka ovat pitäneet tunkaista laatikkoon ja kaappiin joita ei ole "saanut" märehti vaan pitää mennä hymyssä suin eteenpäin ja olla reipas ja antaa joka päivä itsestään 100%.

Se välillä leviää käsiin (se laatikko) sieltä pursuaa ikävät asiat eikä kansi meinaa mennä enään kiinni ja kaapinkin ovi alkaa repsottaa. Ehkä sitä on jotenkin helpompi heittää ylimääräiset jonkun toisen niskaan ja suuttua olemattomista asioista..

Luulen että kaikki äidit ovat jossain vaiheessa väsyneitä ja haluaisivat loikoilla vain höyhensaarilla yhden kokonaisen päivän ja sen haluan sanoa että älkää ikinä pitäkö ihmisten auttavaa kättä itsestään selvyytenä vaan olkaa kiitollisia niistä miehenne keittämistä kahveista ja sanokaa se!
Voi tulla päivä kun hän ei niitä enään keitäkkään.

Kuvassa vasemmalla minä ja oikealla siskoni ja kuva otettu hänen rippijuhlistaan eli n. 10 vuotta sitten ja tämä kuva on löytänyt paikkansa jääkaappiniovesta :---)

-50%

Sain sähköpostia Hm:ltä tossa yks päivä ja siinä ilmoitettiin että lasten vaatteita oli paljon -50%.

Kipitin Nerin vaatekaapille ja totesin että tarvitsemme kyllä koon 74 vaatteita.

Nerin vaatteita olen uutena ostanut todella vähän ja tämä luku mahtuu kolmeen käteen mutta nyt ajattelin kuitenkin tilata kun suht halvalla sain!

Tässä siis vaatteita joita tilasin meidän neidille :-)

Näille tuli hintaa 32e ja tämän rahan vein neidin säästöpossusta! Nerillä on siis oma tili ja täällä kotona oma kolikko purkki! Oon alkanu käyttämään käteistä eli nostan rahaa aina tietyn verran viikossa niin näen miten paljon sitä todellisuudessa menee. Mulle ei sovi ollenkaan kortin käyttö koska jotenkin rahat vain katoaa tililtä mutta kun nostan käteistä niin tuntuu että rahaa jää muuhunkin! Ja aina kauppareissujen jälkeen tyhjennän lompakkoni kolikoista ja laitan Nerin purkkiin ja sinne kertyy yllättävän nopeasti hyviä summia!

Tilauksestani puuttui kahdet trikoo housut ja yksi asu, ne tulevat sitten myöhemmin ilmeisesti.

Mutta näistä olin todella tyytyväinen. Ja jos paidat ja housut luokitellaan erillisiksi vaatekappaleiksi niin yhdelle vaatteelle tuli hintaa n: 4,60e tämä on silmääni mielyttävä hintalappu lastenvaatteista ja varsinkin kun tälle yriykselle näiden tekeminen on tullut maksamaan sen parikymmentä hassua senttiä. Onko muilla lastenvaate sivuilla hyviä tarjouksia? Saa linkata 

Monienko äitien pelastus?

Miten tulisinkaan toimeen ilman ponnareita, pinnejä, klipsuja, kuminauhoja ja mitä milloinkin satun löytämään! Tänään löytyi eripari ponnarit ja pipo!
Jesseki kysyi ivaillen että onko mulla bad hair day? Vai miksikö pipo päässä :--D no eikös se ole avain selvää..
On vain nykypäivänä niin ihanan helppoa ja turvallista ratkaista lookki näin kun käy kaupassa pyörähtämässä tai asioilla.. bb-voidetta ja puuteria naamaan, sipaus ripsaria ja menoksi-->

Välillä jos sovin kahvi treffit kaverinkanssa tykkään suunnitella kauan mitä pukisin ja mitä hiuksilleni teen! Mutta tälläinen naisellinen tapa tapahtuu harvoin, liian harvoin.

Välillä ahistaa ja itkettää että tällänenkö musta nyt sitten tuli. Harmaa kotiäiti jolla on enemmän kangasta yllään kun muslimeilla. Löytyy villasukat, pipot, gollarit ja xxxl hupparit!
No mutta kun se on niin ihanan helppoa ja mukavaa! Ja kuka mua kerkee noilla kauppareissuilla tuijottamaan :--D

Nojoo tänään tosiaan yksi mummo kävi juttelemaan mulle jauhelihalaarin luona! Ehkä näytin tarpeeksi reippaalta ja kunnolliselta nuorelta naiselta pipoineni ja huppareineni että hän uskaltautui kanssani keskustelemaan jauhelihojen laadusta..

Syksyn kunniaksi heitin hiukseni punaiseksi! On ainakin jokin asia joka piristää olemustani !
Maanantai ei niin easy day!