Isi

Menneen isänpäivänkunniaksi kirjoitan minun isistä.
Ensiksi kuitenkin: Me vietettiin Isänpäivää tässä minun luona, iskä ja mun sisarukset tuli kahville.
Mielestäni isänpäivä ja äitienpäivä on kaupallista roskaa mutta kyllä silti todella mielelläni muistan omia vanhempiani ja isovanhempia, ainakin sitä aina tietää että silloin nähdään iskänkanssa kun muutoin aika harvoin näemme pienen välimatkan takia.
Mie leivoin tonnikalapiirakan, tarkoitukseni oli leipoa siihen kylkeen viellä punaviinimarjapiirakka mutta vauvani valvotti edellis yönä sinne aamu neljän hujakoille joten nautin pitkäksi venyneestä aamusta ja luotin siihen että iskän kihlattu oli ruokkinut iskän hyvin ennen mun luokse tuloa.

Sain kuin sainkin "pakolliset" kehut piirakasta wuhuu! vaikka itse olin hieman pettynyt kun ei se niinkään miltään maistunut vaikka kuinka yritin maustaa.
Resepti täältä . Ens kerralla korvaan hemapan paprikalla ja punasipulilla.

Ollaan iskänkanssa todella samallaisia jollain tapaa, rakastamme omaa rauhaa, hiljaisuutta ja vihaamme tyhjän nauramista, heitämme läppää muista mutta olemme todella huonoja kuuntelemaan vitsejä itsestämme. Vahingon ilo on ehkä parhaita ilojamme ja hermostumme helposti.

Iskä on yrittänyt opettaa mut luistelemaan, on opettanut pitkäjänteisesti minut pyöräilemään, hieromaan hartioita josta sain aina 5mk kun hieroin 5minuuttia ja 10mk kun hieroin 10 minuuttia :-D
Iskä oli aina se joka leikki meidänkassa pihalla kaiken maailman leikkejä ja siinä sivussa yritti muovata meistä vaikka mitä urheilijaa. Tässä kohtaan mieleeni piirtyy kuva kun olemme urheilukentällä harjoittelemassa yleisurheilua koska Jennalla oli tulossa kisat (huutonaurua).
Iskä sai mut tanssimaan pienenä balettia ja innostumaan hetkellisesti jalkapallosta mutta ei musta tullut iskälle sitä ensimmäistä naismaalivahtia jääkiekossa.

Iskä osas piirtää mutta vain yhden kuvan ja se oli kissa joka irvisti kieli pihalla, se oli mielestäni niin heino että pyysin iskän aina piirtämään kuvan mulle uudestaan ja uudestaan.
Iskä oli myös tunnettu ruoan laittaja, italianpata joka joskus saattoi olla hieman soppamaista ja letut joista myöskään ei aina mennyt takuuseen.
4-5 vuotta oli mittarissani ja muistan kuinka näin isäni tarhan portilla hakemassa minua kotiin, juoksin aina niin lujaa kuin jaloistani pääsin hyppäsin syyliin ja itkin vuolaasti silkasta ONNESTA!
Mikään ei ollut niin ihanaa kuin se kun hän haki typerästä tarhasta minut kotiin.
Muistan myös sen isi-ikävän kun olimme siskoni kanssa maalla.. siellä minä itkua tihrustin ja mokasin sanoissani mutta kyllä iso tätini taisi ymmärtää mitä ajointakaa. ; mulla on pahamieli iskää!! mä valitin.
Mökki reissuilla iskä oli se joka kaivo madot mullasta ja likasi sormensa meidän puolesta virittäessään niitä koukkuihin, iskä oli myös se joka leikki meidän omaa kotiparturiamme ja saksi meille aina niin tyylikkäät polkkatukat, mutta vanhemmalla iällä isi oli myös se joka laittoi hiuksiini ihan ensimmäisen punaisen hiusvärin.

Näitä juttuja riittäisi loputtomiin mutta sen sanon että vaikka mitä ollaan yhdessä ja erikseen koettu niin olemme tulleet läheisemmiksi ja viisaammiksi siinä että isi on isi ja minä isin pikku tyttö.