Tekstit
Viellä parivuotta sitten suklaa uppos muhun ja kaikki joulut viihdyin paremmin keittiössä suklaa kulhojen äärellä ja perhe sai kyllä jäädä omaan arvoosa.. taskut oli täynä gheisha, fazerin dumplen ja pätkiksen papereita ja suklaan osalta joulu jatkui aina helmikuunloppupuolelle!
Mutta mikä tuli? Nyt löydän itseni karkkihyllyltä repimässä hiuksiani ja miettimässä että mitä mun tekee mieli kun jotain tekee mutta ei tiedä mitä. Jokaisen suklaan kohdalla suljen silmäni ja matkustan ajassa taaksepäin hetkeen kun tapasimme viimeksi mutta ei sytytä, päin vastoin karvat nousevat pystyyn. Viimeisen vuoden ajan olen ostanut itselleni yhden lauantaipussin ja kerran menkka kiukuissa irtokarkit huusivat nimeäni filmtownin lasientakana.
Muistan kun lapion pussin täyteen sydämmet silmissäni ja fiilistelin kun kaikki "lempikarkit" löytyy samalta hyllyltä. Kotona viritin tuikut tulille, kaivoin kaapista seepra leggarit jalkaan, asettelin kaukosäätimen mukavasti käteeni ja sujautin ensimmäisen karkin suuhuni ja toisen kunnes paha olo hiipi ja mahassa päässä ja koko kropassa, väkisin söin kourallisen niitä kun jokaista piti maistaa siinä toivossa ettei se aiheuttaisi pahaa oloa.
Karkit päätyivät kulhoon keittiönpöydälle mistä lennosta nappasin välillä yhden karkin.
Ei nappaa ei mutta hyvähän se vaan kai on! Raskaus himoni oli fetasalaatti joka uppoaa vielläkin.
Raskaana kerran tuli makean himo ja silloin oli pakko saada päärynäjätskiä ja litra kevyt maitoa!
Sipsi hylly saa mut puhuttua ympäri ehkä kerran kahteenkuukauteen välillä oikein ärsyttää kun tekis mieli syödä karkkia ja muuta mutta sitten ei kuitenkaan.
Mua ihan suoraan sanottua vituttaa se jos joku kritisoi syömistäni! Mä syön kyllä! Kotiruokaa, käyn välillä subissa koska =<3 ja yritän opetella syömään hedelmiä ja kasviksia kokoajan enemmän ja enemmän. Kahvia juon litratolkulla ja veden juonnin opettelu on vaiheessa.
Paino putoaa vaikka en hirveemmin liiku. Lenkillä käyn kerran ja hyvällä tuurilla kaks kertaa viikossa mutta en sillä fiiliksellä et jos painoputois vaan kun se auttaa mua nollaamaan tilanteita.
Eilen puntari näytti 57,00kg ja myönnän että hymy nous korviin.
Kuvat on otettu 2012 jouluntienoilla. Silloin puntari näytti 55,kg. Eron jälkeen syöminen jäi vähemmälle ja turrutin mieltäni baarien kätköissä. Tällähetkelläkin itsetunto on nollassa ja peilistä mua katsoo olevinaan joku pullukka, Iskä teki mulle teininä selväksi sen että tissini ovat erityisen pienet ja jokainen jonka syliin saatoin istahtaa mainitsi perseestäni.. En hetkahda helposti mutta liika jankakaminen on liikaa.. Kahdessa viimeisessä suhteessani viimeisetkin itsetuntoni muruset ovat riistetty multa pois.. Yleiset rannat ovat historiaa ja villatakkien piilossa on vain hyvä olla.
En ymmärrä miten joku voi loukata toista yhä uudestaan ja uudestaan, sitten sitä joutuu kamppailemaan itsensäkanssa ties montavuotta, Jopa eronjälkenkin yritetään tehdä kaikkensa sen eteen ettei itsetuntoni pääsisi nousemaan ja sitten käy noin.. Vasemmassa kuvassa näytän mielestäni nälkiintyneeltä oravalta.. Mutta miten sitä saa omat silmänsä auki että näkisi itsensä jonain muuna..
Asia ei ole mulle mikään ongelma enkä tietoisesti yritä laihduttaa itseäni, syön mielestäni normaalisti ja välillä mässäilenkin. Viimeksi tänään söin motzarella pitsaa!
Vihaan miehiä jotka kohtelevat naisiaan näin, en todellakaan sano että olisin itse sen parempi mutta tiedän missä rajakulkee.. toisen satuttaminen fyysisesti ja psyykkisesti on vaan niin väärin.
Mutta villä joskus mä saan ne muruset kerättyä ja pystyn taas hengittämään vapaammin ainakin toivon niin :)
p.s Pienet kehut ovat ihan yees.. mutta kommentit: syötsä mitään ja muu kritisointi käy tunteisiin.
Kuvat on otettu 2012 jouluntienoilla. Silloin puntari näytti 55,kg. Eron jälkeen syöminen jäi vähemmälle ja turrutin mieltäni baarien kätköissä. Tällähetkelläkin itsetunto on nollassa ja peilistä mua katsoo olevinaan joku pullukka, Iskä teki mulle teininä selväksi sen että tissini ovat erityisen pienet ja jokainen jonka syliin saatoin istahtaa mainitsi perseestäni.. En hetkahda helposti mutta liika jankakaminen on liikaa.. Kahdessa viimeisessä suhteessani viimeisetkin itsetuntoni muruset ovat riistetty multa pois.. Yleiset rannat ovat historiaa ja villatakkien piilossa on vain hyvä olla.
En ymmärrä miten joku voi loukata toista yhä uudestaan ja uudestaan, sitten sitä joutuu kamppailemaan itsensäkanssa ties montavuotta, Jopa eronjälkenkin yritetään tehdä kaikkensa sen eteen ettei itsetuntoni pääsisi nousemaan ja sitten käy noin.. Vasemmassa kuvassa näytän mielestäni nälkiintyneeltä oravalta.. Mutta miten sitä saa omat silmänsä auki että näkisi itsensä jonain muuna..
Asia ei ole mulle mikään ongelma enkä tietoisesti yritä laihduttaa itseäni, syön mielestäni normaalisti ja välillä mässäilenkin. Viimeksi tänään söin motzarella pitsaa!
Vihaan miehiä jotka kohtelevat naisiaan näin, en todellakaan sano että olisin itse sen parempi mutta tiedän missä rajakulkee.. toisen satuttaminen fyysisesti ja psyykkisesti on vaan niin väärin.
Mutta villä joskus mä saan ne muruset kerättyä ja pystyn taas hengittämään vapaammin ainakin toivon niin :)
p.s Pienet kehut ovat ihan yees.. mutta kommentit: syötsä mitään ja muu kritisointi käy tunteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :-)