torstai 13. marraskuuta 2014

hey ho let´s go

Aina ei viitsi eikä läheskään joka kerta jaksa "tuhlata" aikaa siihen että istuisi ja kirjottaisi.
Pää lyö joko tyhjää tai sitten on vaan ihan liikaa täynä ajatuksia jotka vaihtuvat nakkikeitosta eilispäivän uutisankkurin typerään virneeseen sekuntissa. On tullut huomattua viime aikoina, ettei oikein muillakaan oo toi runosuoni sykkinyt näillä harmailla keleillä, lukuluettoloni on ollut vähän hiljaisempi uusista postauksista.

Olen ollut tosi stressaantunut ja kiukkuinen viimiset pari, kolme (neljä) viikkoa.
Tuntuu kuin ei oikein suksi luistais.
Siinäkin mielessä oon vähän hassu että uskon vahvasti karmaan ja siihen että joku antaa meille "merkkejä". Parin päivän merkit mulle on lähettänyt Vesa Matti Loiri ja uskon että se on merkeillään viestinnyt että mun pitäs ottaa vähän rennommin ja hassutella. Eilen kävin kaupassa ja kiukuttelin kun en meinannut keksiä mitä haluan syödä ja päädyin valmis pastapussiin jossa lukee: paista 400g jauhelihaa........
Hipsin kotiin ja kiroilin vyöni jäämistä kotiin ja suunnilleen juoksin loppumatkan farkut nilkoissa.
Ja kuulokkeistani kuuluu Loirin nauravakulkuri. Repeilin itsekseni ääneen joten kaikkien ohikulkioiden silmissä olen lunastanut itselleni sekopään maineen! Mutta nauroin ja tuntui kuin oloni olisi tullut paljon helppottuneemmaksi.

Tänään käydessäni kaupassa hakemassa Nakkisoppaan niitä nakkeja, kotimatkalla soi se Loirin vetäsemä Anna sen soida ja taas löydän itseni kikattamasta samoissa liikenne valoissa eli se mummo jolla ei ole muuta tekemistä kuin tirkistellä sälekaihtimien välistä ihmisiä on jo varmasti soittanut valkotakit perääni.. ( niitä odotellessa) pointtina kuitenkin se että Loiri on ollut se joka on mut saanut nauramaan ja laittanut mut ajattelemaan asioita ja sitä että mitä jos eläiskin ihan vaan hetkessä, se tosin ei lapsenkanssa onnistu kun koko ajan pitää mennä 10687 askelta edenpänä mutta näin niinkuin muuten.

Aamulla avasin makkarin sälekaihtimet ja ikkunan, napautin radion päälle aloin repimään lakanoita vaihtoon, hymisin tyytyväisenä musiikin tahtiin ja petasin sänkyni kivasti. Nerin punkkaa särmätessä radiosta tuli se! Se tuli jonkun muun suusta.. se asia jota yritetään pimittää pettyneiltä naisilta joiden unelmista ei tullutkaan totta! Nainen sanoo radiossa: Se ei vaan sovi tähän nykypäivään että ollaan loppu elämä yhdessä, sitä ihminen haluaa eri elämän tilanteisiin erillaisen kumppanin.
Näin itseni hidastetussa filmissä lyhistymässä sängylleni miettimään että aijj jaha..!
Nykypäivää.. noh selvä se sitten ja millainenkohan mies se tähän seuraavaan kahteen vuoteeni sopisi... Mitä!! Eikö parisuhde, yhdessäolo, ja naimisiin meno ole rakkauden asioita?
Onko evoluutio muuttanut nyky ihmistä niin paljon että sanotaan ettei ihminen pysty rakastamaan yhtä ihmistä koko elämäänsä. Miten niinkin "ihana ja hauras" asia kuin rakkaus on laitettu nykypäivän muottiin? Tulevaisuus vie aioita huonompaan suuuntaan päivä päivältä kaikki vaan muuttuu paskemmaksi.. Kohta me leijaillaan avaruudessa jossain aluksessa niinkuin siinä W.A.E.L.I
leffassa. Kaikki toimii robottien avuin ja me makaamme lepotuoleissa eikä tarvi kuin nappia painaa niin aukee luukkuu jonka kautta saamme paskannettua. Rakkauden näyttäminen muuttuu vain pieneksi silmiensiristämiseksi toiselle, robotit veivaavat miehiä ja ne siittiöt viedään robottien voimin jonnekkin säiliöön missä niistä sitten kehittyy jotain meidän kaltaisiamme.

Nämä ajatukseni pohjautuvat uuteen drive in tyyppiseen kauppaan..  Tälläinen siis on jo tehny! Ajat kaupalle ---> näpytät ruudulta mitä haluat ostaa ---> tuotteet tulvet liukuhihnaa pitkin---> ja ne pakataan sulle ja toivotetaan hyvää päivän jatkoa!
Voimme siis kohta heittää hyvästit sille tutulle lähikaupalle jonne jäit viettämään aikaa hyvän tunnelman vuoksi. Sinne meni sekin mummojen ajanviete paikka ja biljoonat työpaikat mutta kun nykypäivä ja tulvevaisuus! 

p.s nautitaan tästä kaikesta vähäänkään ihanasta ja normaalista. eletään hetkessä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :-)