Hiljaisuus

Syksy tulee, syksy on kuin kesä minulle. Tuntuukuin d-vitamiinit kiehuisivat sisälläni, syksyisin löydän itseni pölyisenä huoneen nurkasta, pyyhin pölyt ja olen taas tässä. Tämän ääressä mistä pidän..
On ollut niin paljon melkeinpä pelkkiä vastoin käymisiä että aikani ja energiani ovat kuluneet siihen että pysyn terässä!

Mutta ei niistä.. Katse on eteen päin ja leuka korkealla ettei kaksois leukani rumenna fiilistäni entisestään :--D
Pimeät illat ja katujen lamput on se juttu.. Ne pitää meidät tiellä eikä heitä ruohikolle.
Ennen velloin itsesäälissä ja kiusasin itseäni asioilla.. Vastoin käymiset tekee musta vaan vahvemman ja vahmenna päivä päivältä.. Ehkä siinä "kiusaamisessa" on hyvätkin puolensa!

Jos olen täysin rehellinen niin olen onnellinen. Pelkäsin ennen yksinäisyyttä ja yksin oloa mutta nyttenkun olen sitäkin joutunut harjoitella tuntuu kuin se yksin olo puhdistaisi ajatuksiani. Vastoinkäymisten käsitteleminen yksin hiljaisuudessa ilman apukeinoja (päihdyttäviä aineita) on kuin luonnollinen synnytys.. sattuu helvetisti enemmän mutta voi ainakin selviytymisensä jälkeen olla onnellinen!

Päivä kerrallaan ja jokainen meistä on oman onnensa seppä! Eikös tuo ole joku kliseinen sanonta?
Mun mielestä Neri on minun onneni seppä! Ilman häntä olisin jo kadonnut pölyjen alle ja elämäni olisi pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.

Menneisyys ja kulahtaneet ihmiset pitää vain siivota kaappien perältä pois eikä enään ikinä ottaa niitä esiin.
Mutta syksy! Kestäisipä se ikuisuuden verran.. olen henkeen ja vereen niin syksy ihminen.. ilma on raikasta ja sitä on ihanaa vetää keuhkot täyteen, voi taas käyttää villa sukkia ja hautautua pehmeiden vaatteiden syliin.

Nerille kuuluu siis aivan loistavaa! ikää on 4,5kk ja kaikki tuntuu niin helpolta hymy tyttöni kanssa.
Neri käy yö unille puoli 7-8 aikaa, poikkeuksia tietenkin on mutta yleensä näin. Heräämme 10-12 aikoihin!
Saan aina nukkua pitkään mikä sekin on ihan huippua kun aina ei ole apujoukkoja tai ei ( läheskään aina)
Neri herättää mut aina jutuillaan, juttua piisaa aamulla niin pirusti, sitten kun kurkkaan Nerin sänkyyn niin likka melkein purskahtaa nauruun onnesta " me noustaan ylös, on uusi päivä uudet kujeet tyylillä".

Neri puuhastelee aamuisin leikkimatolla ja on aina niin iloinen :) ei ole oppinut vielläkään kääntymään mahalleen mutta yritys on kova ja mikäs tarve sillä on kun osaa kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla liikuttamaan itsensä maton toisesta päästä toiseen päähän ( siis ison olkkarin maton) kun en katso!
Olemme aloittaneet maistelemaan soseita joten leikkien jälkeen olemme nyt ottaneet porkkanaperuna sosetta ja ruoka juomana vettä että tottuisi siihen paremmin, sitten päälle vielä vähän maatia. Neri nukkuu puolen tunnin päikkärit aamu päivällä ja illalla tunnin-puoltoista. Viihtyy sitterissäkin ja televisio on alkanut kiinnostamaan. Sari toim meilel myös hyppykiikun ja Neri kokeili jopa vetää siinä päikkäreitä. Kiukku kohtaukset tulee kun pitää unille päästä tai yllättävä maatin himo iskee :--D
On aivan loistava vauva minulla, tottakai se oma vauva on se loistavin mutta silti.. Varsinkin kun on
ollut henkisesti vaikeaa niin tuntuu jotenkin kun Neri yrittäisi tuke ja ymmärtäisi mua ja siksi on niin ihan.

Tänään jopa sain napattua taas pitkästä aikaa kuvia mutta tähän päätteeksi sopii vain ja ainoastaan 1 kuva!