tiistai 8. huhtikuuta 2014

sori kun kesti :)!

Täällä taas :) ihmisten parissa! Elikkä tilanne on nyt se että olen kotona viikon ikäisen Löllykän kanssa!
Ajatukset päässäni hakee vielä vähän omaa paikkaansa ja järjestystä niin pahoittelen jos tämä bostaus vaikuttaa sekavalta!

Elikkä 28.3.2014 Hoitaja tuli aamu kierroksella ilmoittamaan että olivat sappi arvoni nousseet 89 ja että minulle on varattu ultra, en viellä tiennyt siinä kohtiin mitä se tarkoittaa, tiesin vain että tuo luku 89 ei kuulostanut hyvältä.. Tapoin aikaa ja odotin hoitajan käskyä ultraukseen.. Sen suoritti lääkäri joka siinä mittaili löllistä ja totesi että huomenna alotettaisiin käynnistäminen lääkkeitse! Menin paniikkiin, en tiedä miksi, kai mä olin niin varautunu siihen että pikkunen olisi masus ollu viel sen ainakin viikon!

29.3.2014 Hoitajat herätti mut klo 6:00 sydänkäyrälle ja antoivat ensimmäisen pillerin puolikkaan.. pillerin nielemisen jälkeen meni noin 40 minuuttia kun alkoi tuntumaan ensimmäiset supistelut, eivät olleet kivuliaita tuntuivat ihan menkka kivuilta vain mutta supistukset tulivat säännöllisesti ja tässä kohtaa niiden väli oli noin 7 minuuttia. En tarkkaan enään muista päivän kulkua mutta jossain vaiheessa hoitaja sanoi että en enään tarvitse pilleriä että oma kehoni alkoi työstämään supistuksia :) Iltaa kohden ne kuitenkin hiipuivat ja päätimme että otan pillerin taas.. Ennen nukkumaan menoa jouduin pyytäämään hoitajalta kipulääkettä koska supistukset alkoi tuntumaan sietämättömiltä, kipulääkkeen jälkeen kuitenkin pystyin yöni nukkumaan hyvin ilman yhtäkään heräämistä.. Muistan kun aamulla oli hieman pettynyt olo.

30.3.2014 Sain taas aamukäyrän jälkeen pillerin joka käynnisti supistelut ja kipu oli taas vain menkka kipumaista ja oloni oli hieman turhautunut ja pelokas kun ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin..
Mähän aluks suunnittelein että menen synnytykseen yksin mutta mun rakas isosikoni Jenna laittoi viestiä että oonko nyt asiasta ihan varma!? Ja sitten vähän nolona tokaisin että "voithan sä tulla mukaan jos haluut "
Jenna tuli osastolle joskus Kello 14:00 ja olin ennen sitä joutunut pyytämään kipulääkettä supistuksiin ja kun Jenna tuli niin oli vähän sekava ja tokurainen olo! Jennankanssa vaan jupailtiin ja hoitajat kävivät ottamassa käyrää välillä.. Kello alkoi lähestyä 18:00 ja Jennankaa mietittiin että pystyykö se yöpymään jossain sielä sairaalassa vai joutuuko vaarimme hakemaan hänet takasin kouvolaan.. Jenna selvitti asiaa ja sai yö paikan sairaalan viereisestä asuntolasta :)! tosi hyvä juttu oli ja oli aika helpottunu fiilis! Käytiin sitte pienellä kävelyllä siinä ja tsekkaamassa sen yöpaikka oli aika asiallinen luukku ! Onneksi tommosia on järjestetty olo oli jo paljon turvallisempi ku tiesin että Jenna on siinä lähellä! noin kello 20:30 erkaannuttiin Jennankanssa, Jenna meni käymään siwassa ja mä kipusin takasin osastolle.. tv 1 olis tullu vuosaari elokuva kello 21:00 muistan että katsoin sitä ensimmäiset 10 minuuttia kunnes supistukset oli sitä luokkaa että puristelin sängyn reunoja ja purin tyynyä..  Hälytin hoitajan ja pyysin kipulääkettä, hoitaja passitti mut kuumaan suihkuun ja toi lääkkeen..
Suihkussa vaan huusin vaikka kyllä se vähän lievens kipuja ja autto rentoutuu en siellä kauaan pystyny olemaan.. Kuivasin ja puin äkkiä päälle ja hälytin hoitajan ja kysyin joko mennään?!  Hoitaja tarkisti paljon olin auennut niin noin 2cm ja siinä soitin siskoni paikalle ja hoitajan kanssa matkattiin jo synnärille. Siinä sitten sain heti epiduraalin, kuumottelin että sen laitto sattuis ihan perkeleesti mutta ei se tuntunut miltään :) Tokasin vaan että siinäkö se nyt oli??  Ja sitten alkoi vaihe odottelu ja Jennankanssa juteltiin ja kateltiin sivusilmällä telkkaria :--D Kätilö tuli tarkistamaan paljon olin auennu ja tokas et ohhoh 7cm ! Siinä kohtaa iski jo pien jännitys ja Kätilö vitaili että sovitaan näin että likka olis klo 6:00 viimeistään pihalla kun mulla loppuis työ vuoro tossa 7:00 :--D Tässä kohtaa ehdittiin vielä läppää heittää! Kätilö lähti ja sano että soitetaan kelloa jos tulee jotain.. Jenna siinä tohkeissaan laittoi puhelimestaan smurffeja soimaan ja sydän ääni koneesta nähtiin kun Lölliksen syke nousi, tais olla aika hyvät smurffit.. Olo oli tosi väsyny ja Jennankaa päätettiin kokeilla hetki nukkua,  siinä ehdittiin silmät kiinni olemaan varmaan 5 minuuttia kun lorina kuului ja lapsivedet tuli kun vettä vaan :--D Jenna kysy että soitanko kello ja mie huusin että SOITA ! Tän jälkeen heti tuli olo että pitää ponnistaa ja kivut alko olee sitetämättömiä! Kokeilin ilokaasua mutta totesin sen ihmiskunnan ehkä turhimmaksi keksinnöksi ja suutuin koko hommalle :--D vetäsin kunnon hernemaissit nenään ja sanoin Jennalle että en suostu pitämään ite sitä naamallani että se on Jennan tehtävä jos tarve tulee :D. Muistan ku mulle iski kunnon paniikki kohtaus kun katsoin sydän ääni konetta ja Lölliksen sykkeen kohalla meni pelkkä viiva kävin huutamaan hysteerisesti itkien ja hengitys alkoi vinukumaan mutta kätilö rauhoitteli ja huusi Sinna se anturi ei enään ole sun mahalla että siksi pelkkä viiva siellä mutta ei se auttanu kun paniikki oli iskenyt jo.
Mie huusin että kuolen enkä saa henkeä ja jenna yritti muistaakseni siinä kohtaa tarjota ilokaasua mut ei minuu se kiinnostanu ja yritin kaikin voimin keskittyä vaan ponnistamaan ja hoitaja huus että Sinna nyt hengität ja sain vedettyä vähän syvempään henkeen ja tyttö oli pihalla! Lapsi vesien jälkeen tää kaikki tapahtui noin puolessa tunnissa ja kello oli 3:16 kun tyttö syntyi :)! Muistan kun katsoin Jennaa ja sen alahuuli vaan väpätti niin tajusin mitä oli käynnyt ja itsekkin aloin parkumaan siinä ja kuulin kun tyttö parkui ja laitettiin mun masulle.. Löllis pentele kehtas vielä hätä kakat vääntää siihen<3 IHANA!

Kätilö sanoi että saan olla vauvankanssa 2 tuntia ja sitten se viedään teholle, tämän siis sanoi ennen kun synnytin. Se oli niiden arvio koska viikkoja oli vain 36. Muistan kun kätilö tarkasti tytön hoitajan kanssa ja oli ihan huulipyöreenä siitä että ei sitä teholle tarvitse viedä että 9 pisteen tyttö ! ja todella reipas. Painoa oli 3kg ja 10g ja pituutta 47cm! Siinä kertomus mun ja Lölliksen ensitapaamisesta<3 Aikamme sairaalassa saatte kuulla vasta seuraavassa :)!

Hoitaja laittoi hyvään pakettiin <3

En tiedä parempaa, ihanampaa, rakkaampaa tai kauniimpaa <3

3 kommenttia:

  1. Hyvä Sinna! :) voimia ja jaksamisia tuoreelle äidille. Pitääpä tulla katsomaan Löllykkää joku päivä =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon Jenna :)! ja tervetuloa Juha täällähän me kotosalla ollaan :)!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista :-)